Hiekkaa varpaissa: 2010

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Päivä vielä vietettiin Mumbaissa ennen kotiin lähtöä.

Yöjunalla kohti Mumbaita.

Tästä se kotimatka alkaa. Margaon rautatieasemalta.

Tässä puretaan yhtä meijän lempiravintoloista Calangutessa.

Goalta Panjimista.
Hyvin tukevalta näyttää rakennustelineet. Työturvallisuudesta ei tietookaan.

Hyvin nukuttaa molempia.

Vihdoin taas kotona.

No niin me saatiin oikeen kunnolla jymäytettyä väkeä. Vähän kylläkin niinku vahingossa. Puolessa välissä reissuahan päätettiin, että yritetään siirtää lippuja myöhemmäksi. Lippujen siirtäminen ei kuitenkaan onnistunut ja meijan ois pitäny ostaa kokonaan uus paluulippu. Vakaasti silti aijottiin, että ei päätetä reissua viela 1.6 vaan otetaan muutama viikko lisää lomaa. Lippujakin jo kateltiin moneen kertaan ja vertailtiin hintoja. Päätettiin sitten, että ennen Nepaliin menoa pitäs olla liput, ettei Marika ja Suska ala meille puhuu järkee ja vaatimaan meitä lähtemään samana päivänä, kun meillä on alkuperäiset liput. Oishan se tosiaan ollu hullua antaa lippujen mennä vanhaksi ja ostaa muutaman viikon takia uudet liput. Mutta siina vaiheessa niin kovasti tuntu siltä, että loma loppuu aika lyhyeen. No, niinpä aateltiin, että vaikkei lippuja oo niin sanotaan, etta 18.6 lähetään vasta Suomeen ja jos tytöt luulee, että meillä on jo liput sille päivälle, ni eipähän kukaan ala puhumaan järkee. :)
No, lippujen osto siirty ja siirty ja pari viikkoo ennen kun reissun ois ollut oikeesti määrä päättyä ja kaheksasta kolme lähti kotisuomeen, alkohan se meilläkin pikkuhiljaa koti-ikävä kalvaa. Tuntu, että on jo aika väsynyt jatkuvaan paikan vaihtoon ja kuumus alko olla Intiassa jo aika kova. Sadekausi oli jo alkanu etelä-Intiassa ja Goallakin se ois alkanut kesäkuussa. Sitä pari päivää sitten siinä mietittiin ja päätettiin, että eiköhän mennä alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Sita sitten "valheita" paljastamaan Marikalle ja Suskalle. :)

No, päätettiinki sitten olla suuremmin huutelematta, että tullaanki alkuperäsen suunnitelman mukaan 1.6. ja päästiinkin yllättämään Alli ja Katja oikeen perusteellisesti ilmestymällä vaan oven taakse. Kyllä me oltiin innoissaan ku pienet tytöt ku päästiin taas kotiin. :D

Nyt sitten kotona hyvin ristiriitaisin tunnelmin. Ihanaa olla kotosuomessa, mutta mihin se neljä kuukautta oikeen hurahtikaan?
Mitä jäi reissusta käteen? Muuttiko se meita jotenkin?
Paljon ehdittiin nähdä ja kokea neljän kuukauden aikana, mutta varmaan kestää hetken analysoida kaikkea mitä on pään sisällä..
Nyt tuntuu lähinnä kummalliselta,oliko sitä edes missään. Täällä on niin erilaista. Kaikki. Vettäkin saa juoda suoraan hanasta. :)

Kellään meistä ei oikeen oo tulevaisuudesta vielä mitään tarkkaa tietoa, mutta eiköhän niitä töitä aina järjesty ja pääse pikkuhiljaa kiinni normiarkeen. Ja pitäähän se täällä suomen päässäkin vähän aikaa lomailla. ;)

Suurkiitos kaikille reissussa mukana olleille!! :)
Koitetaan jossain vaiheessa laitailla tänne vielä muutamia kuvia ja fiiliksiä miten tämä arkeen paluu tulee sujumaan. :)

torstai 27. toukokuuta 2010

Ylenpalttista hikoilua ja rannalla oloa :)

No, jonkinlaista paivitysta taaltakin pain maapalloo.
Ei taalla ookkaan mitaan kovin ihmeellista tapahtunut. Me on vaan otettu ihan rennosti ja nautittu elamasta. :)

Nyt on lahetetty vierailevat suomivieraat takas kotimaan kamaralle ja siella neidit onki varmaan jo kivasti palanneet arjen askareihin. Tanne me jaatiin viidestaan (Me, Marika ja Suska) jatkamaan lomaa. Nyt on sitten paadytty nauttimaan oikeen kunnolla rantaelamasta. Tarkotuksena oli kovasti lahta Keralaan heittamaan pienoinen reissu, mutta junalippuja ei saatukkaan ihan niin pian kun oltas haluttu (taalla junaliput pitaa varata vahintaan viikkoo ennen) ja kuultiinpa lopulta, etta Keralassa sadekausi onkin jo alkanut. Katottiin siis viisaimmaksi jattaa Keralan reissu valiin ja nauttia auringosta viela taalla Goalla. Taalla ei sentaan viela vetta tuu (paitsi viime yona hetken aikaa), mutta kylla taalla on kuumaa. Mitaan ei tarvi ees teha, ni hiki nousee pintaan. Ei oo vuorokaudessa hetkeakaan, ettei olis hiki. Oisinkin hikoilee niin, etta tyynysta pitaa kaantaa valilla kuivempi puoli. Tallasta lampoa ei olla kylla viela missaan koettu (ellei saunaa oteta lukuun ;)). Kuumus toki vaikuttaa vahan siihenkin, ettei oo ihan niin paljon virtaa teha mitaan ihmeellista. Rannalla sentaan tuulee vahan ja on meri mihin menna kastautumaan (vaikka ei se merivesikaan kovin vilpakkaa oo). Taalla sesonkikausi on ohi ja sadekausi alkaa ensi kuussa. Paljon rantaravintoloita on jo purettu sateen tielta ja varmaan myoskin asiakaskadon takia. Nyt onkin sitten paikalliset turistit liikenteessa. Ja kylla sen huomaa. Tanaankin tuntu, ettei oo hetken rauhaa rannalla, kun kaikki haluais ikuistaa valkoihoisen omaan kameraansa. Toki jos joku tuli sita kyselemaan, niin kauniisti kiellettiin kuvan otto. Osa otti kuvia kysymattakin jostain kauempaa muka vaivihkaa. Sita ma en vielaakaan kasita, etta mita ihmeellista meissa valkolaisissa on?!