maanantai 29. maaliskuuta 2010
torstai 25. maaliskuuta 2010
Snorklausta ja delfiineja
Vihdoin me taas saahan aikaseksi paivittaa tata blogia. Aika tahtoo menna niin nopeeta ja laiskottaa taa kirjottaminen toisinaan.
Oltiin tassa viien paivan reissulla Sulawesissa. Suunnitelmat eri saarien suhteen muuttu muutamaan otteeseen ja lopulta paadyttiin eraalle pienelle Bunaken-saarelle, jossa paastiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Alkuun oliki vahan tottuttelua niin rauhalliseen menoon. Ei liikenteen melua, ei musiikin pauhua, mita taalla Kutalla kuulee oisin omaan huoneeseenki asti. Ruoat oli mahtavat ja kuulu asumisen hintaan. Amparipesulla mentiin siellaki, mutta muuten ihan tyydyttavat asuinpaikat. Patja kylla upotti niin, etta meinas happi loppua.
Niin me paatettiin yhtena paivana lahtee kavellen kylalle, jolle piti kestaa 20min kavellen. Meijan majapaikasta, joka oli siina ihan rannassa ei menny kylalle mitaan selkeeta tieta. Eka siina vahan ettimaan polkua ja niinhan me loyvettiin jonkuasteinen polku. Vahan siina emmittiin, etta onkohan se taa, mutta matkaa jatkettiin. Sellasta viidakkopolkua vedeltiin jonku aikaa, mutta lopulta iski epailys, etta ei me tata pitkin sinne osata. Niin me lahettiin takas pain ja oltiinhan me ihan hakoteilla. No seuraava yritys. Joku pikkupoika lahti meita opastamaan oikeelle tielle ja taas piitkasti eri kinttupolkua ja tulihan sielta tie mita kavella. No sita kaveltiin ja kaveltiin ja aateltiin, etta kohta se kyla varmaan onki, ni kaikkea muuta. Kyseltiin ihmisilta, ni ne sanoo, etta viela puoli tuntia kavelya ja me oltiin varmaan kavelty jo hyvasti reilu puol tuntia. No, niin me paatettiin lopulta hylata koko kylalla kaynti yritys. Kaytiin siina sitten rantoja ihailemassa, mutta sekin oli vahan pettymys. Tosin siella oli yhen suomalaismiehen omistama majapaikka, ja paastiinpa ainaki suomen kielta kayttamaan.
Seuraavana paivana lahettiinki veneella kattoo delfiineja ja snorklaamaan. Ja voi sita delfiinien maaraa. Ei olla ikaan nahty niin paljon ja niin lahelta. Ja ku ne oli niin leikkisia. Useempi hurja hyppyki nahtiin, mutta ei onnistuttu kameralle tallentamaan. Ihan meinas olla vaikeuksia kuvata niita, ku joka puolella vilisi ja ne oli niin vikkelia. Mutta mahtava kokemus, totta viekoon. Sitten kaytiinki kolmessa eri snorklauspaikassa ja onhan se vedenalainen maailma jotain niin mahtavaa. Nahtiin mahtavia koralleja, meritahtia, erilaisia varikkaita kaloja ja Martti ja Hessu vaittaa nahneensa hain (ma en usko). Yhessa kohtaa nahtiin, ku sukeltajat laskeutu veden alle ja kateltiin pinnalta, etta tonne ku itekki uskaltas. Siella ois ollu joku vedenalainen luola ja varmasti mahtava paikka.
No siina innoissamme snorklattiin niin pitkaan ja huonoilla suojakertoimilla, etta jokaisella paloi takalistot. Ja ei oo muuten mukavaa :(. Niita sitten nyt ahkerasti rasvataan. Istuminenki oli aluks vahan hankalaa, mutta ei onneks niin pahasti palettu, etteiko nyt jo alkais olla ihot kohta kunnossa. Ja Reetta polskutteli niin innokkaasti, etta sai rakot varpaisiinsa.
Tosin reissua varjosti se, etta ite kukanenki oli jonkin asteen flunsassa ja veto vahan pois kaikilta. Nayttaa olevan sitkee tauti, ku Reetalla kestany jo yli viikon. Nenaliinaa menee paljon ja apteekista piti hakee vahan rohtoja. Josko se tasta laantus, ku huomenna ois suuntana Gilin saaret. Siella varmaan viikko vierahtaa ja sitten alkaaki meijan Indonesian aika olla lopuillaan ( hui, ku aika menee nopeeta) ja 6.3. lahtee lento kohti Malesiaa, Kuala Lumpuria.
Oltiin tassa viien paivan reissulla Sulawesissa. Suunnitelmat eri saarien suhteen muuttu muutamaan otteeseen ja lopulta paadyttiin eraalle pienelle Bunaken-saarelle, jossa paastiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Alkuun oliki vahan tottuttelua niin rauhalliseen menoon. Ei liikenteen melua, ei musiikin pauhua, mita taalla Kutalla kuulee oisin omaan huoneeseenki asti. Ruoat oli mahtavat ja kuulu asumisen hintaan. Amparipesulla mentiin siellaki, mutta muuten ihan tyydyttavat asuinpaikat. Patja kylla upotti niin, etta meinas happi loppua.
Niin me paatettiin yhtena paivana lahtee kavellen kylalle, jolle piti kestaa 20min kavellen. Meijan majapaikasta, joka oli siina ihan rannassa ei menny kylalle mitaan selkeeta tieta. Eka siina vahan ettimaan polkua ja niinhan me loyvettiin jonkuasteinen polku. Vahan siina emmittiin, etta onkohan se taa, mutta matkaa jatkettiin. Sellasta viidakkopolkua vedeltiin jonku aikaa, mutta lopulta iski epailys, etta ei me tata pitkin sinne osata. Niin me lahettiin takas pain ja oltiinhan me ihan hakoteilla. No seuraava yritys. Joku pikkupoika lahti meita opastamaan oikeelle tielle ja taas piitkasti eri kinttupolkua ja tulihan sielta tie mita kavella. No sita kaveltiin ja kaveltiin ja aateltiin, etta kohta se kyla varmaan onki, ni kaikkea muuta. Kyseltiin ihmisilta, ni ne sanoo, etta viela puoli tuntia kavelya ja me oltiin varmaan kavelty jo hyvasti reilu puol tuntia. No, niin me paatettiin lopulta hylata koko kylalla kaynti yritys. Kaytiin siina sitten rantoja ihailemassa, mutta sekin oli vahan pettymys. Tosin siella oli yhen suomalaismiehen omistama majapaikka, ja paastiinpa ainaki suomen kielta kayttamaan.
Seuraavana paivana lahettiinki veneella kattoo delfiineja ja snorklaamaan. Ja voi sita delfiinien maaraa. Ei olla ikaan nahty niin paljon ja niin lahelta. Ja ku ne oli niin leikkisia. Useempi hurja hyppyki nahtiin, mutta ei onnistuttu kameralle tallentamaan. Ihan meinas olla vaikeuksia kuvata niita, ku joka puolella vilisi ja ne oli niin vikkelia. Mutta mahtava kokemus, totta viekoon. Sitten kaytiinki kolmessa eri snorklauspaikassa ja onhan se vedenalainen maailma jotain niin mahtavaa. Nahtiin mahtavia koralleja, meritahtia, erilaisia varikkaita kaloja ja Martti ja Hessu vaittaa nahneensa hain (ma en usko). Yhessa kohtaa nahtiin, ku sukeltajat laskeutu veden alle ja kateltiin pinnalta, etta tonne ku itekki uskaltas. Siella ois ollu joku vedenalainen luola ja varmasti mahtava paikka.
No siina innoissamme snorklattiin niin pitkaan ja huonoilla suojakertoimilla, etta jokaisella paloi takalistot. Ja ei oo muuten mukavaa :(. Niita sitten nyt ahkerasti rasvataan. Istuminenki oli aluks vahan hankalaa, mutta ei onneks niin pahasti palettu, etteiko nyt jo alkais olla ihot kohta kunnossa. Ja Reetta polskutteli niin innokkaasti, etta sai rakot varpaisiinsa.
Tosin reissua varjosti se, etta ite kukanenki oli jonkin asteen flunsassa ja veto vahan pois kaikilta. Nayttaa olevan sitkee tauti, ku Reetalla kestany jo yli viikon. Nenaliinaa menee paljon ja apteekista piti hakee vahan rohtoja. Josko se tasta laantus, ku huomenna ois suuntana Gilin saaret. Siella varmaan viikko vierahtaa ja sitten alkaaki meijan Indonesian aika olla lopuillaan ( hui, ku aika menee nopeeta) ja 6.3. lahtee lento kohti Malesiaa, Kuala Lumpuria.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Kuva-arvoituksen vastaus
Mielenkiintoisia ehdotuksia, toden totta. Kiitos osallistuneille. :)
Mutta Sirkka vei potin, kahvipapuja ne on. :)
Haju muuten oli aika mielenkiintonen, haisi niin kayneilta viinimarjoilta kun olla saattaa. Ja niiden paalla myos kaveleskeltiin, varmaan hyvaa jalkahierontaa.. :)
Maistuvia kahvihetkia siis! ;D
Ollaan palattu saaristosta ihmisten ilmoille, mutta paivitellaan huomena tarkemmin ajan kanssa.
Mutta Sirkka vei potin, kahvipapuja ne on. :)
Haju muuten oli aika mielenkiintonen, haisi niin kayneilta viinimarjoilta kun olla saattaa. Ja niiden paalla myos kaveleskeltiin, varmaan hyvaa jalkahierontaa.. :)
Maistuvia kahvihetkia siis! ;D
Ollaan palattu saaristosta ihmisten ilmoille, mutta paivitellaan huomena tarkemmin ajan kanssa.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Bali, Kuta ja Medevi
Medewi - surffareiden mekka.
Siella olimme siis pari paivaa paossa indonesialaista uutta vuotta. Pieni ja idyllinen muslimikyla meren rannalla. Yovyimme eraan perheen kotona jossa oli nelja suurta huonetta. Yhdessa asuivat itse ja kolmea vuokrasivat edelleen. Hyvin mahduttiin viisi naista samaan huoneeseen, parisanky ja lisaksi saatiin viela suuren suuri joustinpatja. Kylla kelpasi. :)
Itse talo oli ihanan vehrealla paikalla..ruoho viherioitsi ja oli palmua ja banaanipuuta ja pensasta ja kukkaa ja kaikkea ymparilla. Ja lehmia. Ja kanoja. Ihan kuin olisi jossakin mummolassa ollut. Paitsi ehka ne banaani- ja palmupuut, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. :) Ja joki kohisi vieressa. Kaytiinpa muuten uimassakin tassa joessa, vaikka taalla ei niin suositellakaan makeassa vedessa uimista.. Mutta vaaroja uhmaten suunnistimme kohti jokea, mielissa vaikkyi viilean veden raikastava tunne kovinkin hiestyneella iholla. Ja raikastihan se. Tosin ei voi kovinkaan paljon uimiseksi kutsua sita jokireissua. Joki oli aika kivinen, mika oli onni, koska kaytannossa se toimi niin etta veteen paastya piti kiilata itsensa kahden kiven valiin tai selka vasten jotakin kivea jotta ei olisi joutunut virran vietavaksi. Sen verran voimakas oli virtaus. Ei se ehka Mombasaan asti olisi vienyt, mutta kun ei voinut olla varma niin ei haluttanut kokeilla. :)
Siellakin nakyi se uusi vuosi sen verran, etta koko kylassa ei saanut sina paivana kulkea moottoriajoneuvoilla. (Tosin nahtiin kaksi saantoja uhmaavaa mopoilijaa. :)) Olihan se paikallisilla juhlaa kun sai olla vaan ja istuskella keskella tieta ja kuunnella musiikkia ja seurustella. Ja lapsilla oli riemunpaiva kun sai kerrankin rauhassa sotkea polkupyorilla pitkin kylanraittia. Kieltamatta meistakin oli mukava kulkea ilman etta tarvi kokoajan pelata paalleajavaa rekkaa autoa mopoa hevosta ym. kulkuneuvoa. :)
Medewin ranta on surffareiden taidonnaytepaikka. Siella mekin istuimme rantakivikossa vahtaamassa toinen toistaan taitavampia surffareita. Ja kamerat laukaisuvalmiina ottamaan loisto-otoksia, mutta olivat mokomat niin nopeita, vai liekko kuvaaja hidas, etta useemmassa kuvassa nakyy lahinna aaltojen parskeet. Taisi johonkin kuvaan joku surffarikin eksya. :) Mutta komian oli nakosta.
Iltaisin soimme riisia ja nuotiolla paistettua kanaa tahi kalaa. Oli tulista. Mutta hyvaa.
Ja ihailimme tahtia. Voi miten hienosti taalla nakyykaan tahdet. Niita on niin paljon. Ja ne nakyy niin hyvin. Kylla tahtitaivas on sitten kaunis. :) Taalla ei muuten olla loydetty otavaa, Intiassa se loytyi.
Lyhyesti viela mainitakseni mita muuta olemme taalla tehneet..
On kokeiltu jalkahierontaa ja oikeen kaksi kertaa, ja hyvaksi havaittu. :)
Tanaan kaytiin apinametsassa, jossa apinat oli saatu ruokkimalla kovinkin kesyiksi. Laukuistaan sai tosissaan pitaa kiinni. Hessu ihan meinasi menettaa vesipullonsakin. Hurjia kavereita. :) Samalla reissulla kaytiin katsomassa myos norsuluola ja yksi temppeli. Kuvat kertovat ehka lisaa.
Nyt juoksee aika, kello on jo yli kaksitoista ja aamulla on heratys ennen viitta.
Lahdetaan siis kohti Sulawesia, josta suunnataan jollekin pienelle saarelle jossa on luvassa kaikennakoista. Vanhoja muinaishautoja ja aaveita ja ties mita jannaa.
Mutta siita lisaa ensi jaksossa.
Siella olimme siis pari paivaa paossa indonesialaista uutta vuotta. Pieni ja idyllinen muslimikyla meren rannalla. Yovyimme eraan perheen kotona jossa oli nelja suurta huonetta. Yhdessa asuivat itse ja kolmea vuokrasivat edelleen. Hyvin mahduttiin viisi naista samaan huoneeseen, parisanky ja lisaksi saatiin viela suuren suuri joustinpatja. Kylla kelpasi. :)
Itse talo oli ihanan vehrealla paikalla..ruoho viherioitsi ja oli palmua ja banaanipuuta ja pensasta ja kukkaa ja kaikkea ymparilla. Ja lehmia. Ja kanoja. Ihan kuin olisi jossakin mummolassa ollut. Paitsi ehka ne banaani- ja palmupuut, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. :) Ja joki kohisi vieressa. Kaytiinpa muuten uimassakin tassa joessa, vaikka taalla ei niin suositellakaan makeassa vedessa uimista.. Mutta vaaroja uhmaten suunnistimme kohti jokea, mielissa vaikkyi viilean veden raikastava tunne kovinkin hiestyneella iholla. Ja raikastihan se. Tosin ei voi kovinkaan paljon uimiseksi kutsua sita jokireissua. Joki oli aika kivinen, mika oli onni, koska kaytannossa se toimi niin etta veteen paastya piti kiilata itsensa kahden kiven valiin tai selka vasten jotakin kivea jotta ei olisi joutunut virran vietavaksi. Sen verran voimakas oli virtaus. Ei se ehka Mombasaan asti olisi vienyt, mutta kun ei voinut olla varma niin ei haluttanut kokeilla. :)
Siellakin nakyi se uusi vuosi sen verran, etta koko kylassa ei saanut sina paivana kulkea moottoriajoneuvoilla. (Tosin nahtiin kaksi saantoja uhmaavaa mopoilijaa. :)) Olihan se paikallisilla juhlaa kun sai olla vaan ja istuskella keskella tieta ja kuunnella musiikkia ja seurustella. Ja lapsilla oli riemunpaiva kun sai kerrankin rauhassa sotkea polkupyorilla pitkin kylanraittia. Kieltamatta meistakin oli mukava kulkea ilman etta tarvi kokoajan pelata paalleajavaa rekkaa autoa mopoa hevosta ym. kulkuneuvoa. :)
Medewin ranta on surffareiden taidonnaytepaikka. Siella mekin istuimme rantakivikossa vahtaamassa toinen toistaan taitavampia surffareita. Ja kamerat laukaisuvalmiina ottamaan loisto-otoksia, mutta olivat mokomat niin nopeita, vai liekko kuvaaja hidas, etta useemmassa kuvassa nakyy lahinna aaltojen parskeet. Taisi johonkin kuvaan joku surffarikin eksya. :) Mutta komian oli nakosta.
Iltaisin soimme riisia ja nuotiolla paistettua kanaa tahi kalaa. Oli tulista. Mutta hyvaa.
Ja ihailimme tahtia. Voi miten hienosti taalla nakyykaan tahdet. Niita on niin paljon. Ja ne nakyy niin hyvin. Kylla tahtitaivas on sitten kaunis. :) Taalla ei muuten olla loydetty otavaa, Intiassa se loytyi.
Lyhyesti viela mainitakseni mita muuta olemme taalla tehneet..
On kokeiltu jalkahierontaa ja oikeen kaksi kertaa, ja hyvaksi havaittu. :)
Tanaan kaytiin apinametsassa, jossa apinat oli saatu ruokkimalla kovinkin kesyiksi. Laukuistaan sai tosissaan pitaa kiinni. Hessu ihan meinasi menettaa vesipullonsakin. Hurjia kavereita. :) Samalla reissulla kaytiin katsomassa myos norsuluola ja yksi temppeli. Kuvat kertovat ehka lisaa.
Nyt juoksee aika, kello on jo yli kaksitoista ja aamulla on heratys ennen viitta.
Lahdetaan siis kohti Sulawesia, josta suunnataan jollekin pienelle saarelle jossa on luvassa kaikennakoista. Vanhoja muinaishautoja ja aaveita ja ties mita jannaa.
Mutta siita lisaa ensi jaksossa.
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)