perjantai 30. huhtikuuta 2010
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Taalla Kathmandu
Taas ois aika paivittaa kuulumisia talta puolen maailmaa. Tuntuu, etta on taas tapahtunu niin paljon kaikkee, ettei muistakkaan. Yritetaan kuitenkin vahan kertoilla mita me on taalla touhuttu.
No ekanaki siita uudesta yopaikasta. Sinne me siis lahettiin taksilla suuntaamaan vanhasta paikasta ja kovasti epailytti ystavamme sanat, etta niin halpa ja hyva. Muka molempia? Voiskohan olla mahdollista?! Kumarin kanssa lahettiin kuitenkin katsomaan Guest Housea. Matkalla viela niin epailtiin, etta saas nahda mika matkan paassa odottaa.
Siellahan odotti munkkiluostari, jonka porteista astuttiin sisaan ja oltiin vahan ihmeissaan, etta mikahan taa paikka oikeen on. Ja todentotta niin positiivisesti yllatyttiin meijan uudesta yopaikasta. Se oli oikeesti hieno. Hienoimpia mita meilla on koko reissun aikana ollu. Sijaitsee siis munkkiluostari-alueella ( jossa on myos ilmainen sairaala kaikille apua tarvitseville), ja tama munkkien yllapitama guest house. Meijan huoneessa oli kaks kunnollista sankya, oma parveke, oma vessa, valo, joka toimii vaikka sahkot on poikki. (Taalla on hyvin normaalia, ettei sahkoja oo. Melkeenpa harvineisempaa jos ne on.) Hanasta tulee myos lamminta vetta, mika on suorastaan harvinaista herkkua (Huom! Lahes aina... veden tulokaan taalla ei ole itsestaan selvyys). Guest housessa on erittain halpa ravintola ja netti. Ja mika parasta, aamusin saamme herata pikkumunkkien lauluun. Pihassa niita haarii useita ja ne on jotenki niin ihania (nuorimmat varmaan viisi vuotiaita). Tassa yopaikassa ollaan kylla viihdytty paremmin ku missaan.
Ainut mita EHKA voi sanoa miinuspuoleksi on pihassa pyorivat apinat, jotka todellakin saatta tulla sisaan asti jos ovi on auki (pari kertaa oisivat halunneet kylaan tulla, mutta me tylyina sulkemaan ovi nenan eesta). Ulos ei voi jattaa edes kenkia, ku niille saatta apinoilla olla parempaa kayttoo. Ma kylla tykkaan apinoista.
(Maarit on enemman ihastunut niihin pikkumunkkeihin. :) )
Kiitettakoon viela kaikkia, jotka muistitte mun (Reetan) synttarit. Ikaa tulee lisaa kauheeta kyytia. :) Ihanat reissukaverini Hessu ja Martti, seka Marika, Terhi ja Suska tekivat paivasta mahtavan. Myos ystavamme Kumar muisti paivan (vaikka vannotin tytoille, ettei sille siita puhuta mitaan). Tietaahan sen, mita on odotettavissa. Oli valkosta huivia (joka kuulemma tuo onnea ja on joku tan maan juttu, joka annetaan aina juhlapaivana. Voisko verrata siihen, etta suomessa saadaan paljon ruusuja juhlapaivana), budhapatsasta (joka myos oli hyvan elaman ym. jumala), karkkiarasiaa ja kaikkee. Hyva on tarkotus, mutta miten se lahjan vastaanotto onkaan niin vaikeeta. Olihan siina lahjaa jos jonkinlaista myos tyttarilla. Mm. lahjakortti hierontaan ja saunomaan (hoyry- ja normisauna). Kaytiin sitten syomassa ravintolassa ja illan paalle mentiin viela piknikille taytekakkuineen dream gardeniin (joka on ihan Kathmandun keskustan kupeessa, mutta niin rauhallisyyden tyyssija). Kiitos teille siis tytot viela kerran!!! <3
No, viikonloppuna oltiin kolmen paivan reissulla Shitwanissa, kuuden tunnin bussimatkan paassa. Bussimatka oli aika hikinen ja pitkastyttava. Shitwanissa oli kuumaa, siis todella kuumaa verrattuna tanne Kathmanduun. Mutta kuumuudesta viis. Reissu oli muuten mahtava.
Ensimmaisena aamuna lahdettiin kanoottiajelulle, pitkilla puunkuoriin kaiverretuilla kanooteilla. Jokea pitkin, jossa piti oleman krokotiileja. Meita oli toisessa kanootissa noin 12 henkea, toisessa 4. Tasajako siis. :D Ja jokihan oli joistakin kohtaa niin matala etta pohja raapii maata..ja ei auttanut vaikka kuinka vedettiin vatsaa sisaan, oli noustava kanootista jotta saatiin sita eteenpain. Ja sitten pelattiin krokotiileja. Mutta jattivat onneksi rauhaan. :)
Kanoottiretken jalkeen paastiin viidakkokavelylle. Harmikseen ei nahty tiikereita ja sarvikuonoja (ainoastaan kasa sarvikuonon kakkaa :)), mutta viidakkokavelyn kohokohta oli ehka metsassa lymyileva KANA!! ;)
Paastiin myos kylpemaan norsujen kanssa, joka oli suorastaan MAHTAVAA! Kaytiin me viela viidakossa ihaillen nakemaamme turvallisesti norsun selasta. Siella me ketterasti ylitetiin joet ja pusikot jos jonkunlaiset.Ja nahtiinhan me niita vaarallisia sarvikuonojakin ihan lahietaisyydelta.
Palattiin sitten sunnuntai-iltana takas Kathmandun hulinaan ja samaan yopaikkaan. Ei siina sitten ollu vapaana yhtaan samanlaista halpaa huonetta, ni mita viela meijat pistettiin oikeen kunnon 'sviittiin'. Oli oma olohuone, parvekkeita kaksin kappalein, oma jaakaappi ja kaikki. Ensin meille sanottiin, etta ei oo tilaa ku kahdeksi yoksi. No mikas siina. 'Sviitti' oli vahan kalliimpi ja meita vahan huoletti tama rahapuoli. No, kaks yota menee vahan kalliimmassaki. Niin ne lupas, etta voivat kysella viereisesta luostarista meille majapaikkaa muille paiville, kun heilla ei oo tarjota ku kahdeksi yoksi. Kyllahan se meille passas, mutta kun ystavamme Kumar kuuli, ni hanhan paatti alkaa touhuaa ja jarkkaa ja niin jarjesty meille samasta paikkaa taas halpa huone. En kylla tiia miten. :)
No eillen illalla kun tultiin takas gues houselle, ni eihan me saatukkaan enaa meijan huoneen ovee auki. Avain vaan pyori lukossa ja ovi ei liikahtanutkaan suuntaan eika toiseen. No siina sitten pyytamaan munkkia hatiin. Mutta edelleen ei ovi aukea. Lopulta paadyttiin yoksi takas sinne 'sviittiin' mista just samana paivana oltiin muutettu, mutta ilman hammasharjaa jne. ainoastaa niilla kamppeilla milla oltiin liikenteessa.
Tana aamuna sitten pojat ronklas ja vaansi. Kiipes parvekkeen kautta sisaan ja ruuvas lopulta lukon irti. Saatiin nyt sitten tavarat ees pois sielta ja nyt meilla on taas eri huone, mutta toivotaan etta illalla ovi aukeaa.
Ens viikolla saammekin vierailevia tahtia suomen maalta. Niita kovasti tanne ootellaan. Tervetuloa tanne siis Paivi, Anni ja Annukka!! :)
No ekanaki siita uudesta yopaikasta. Sinne me siis lahettiin taksilla suuntaamaan vanhasta paikasta ja kovasti epailytti ystavamme sanat, etta niin halpa ja hyva. Muka molempia? Voiskohan olla mahdollista?! Kumarin kanssa lahettiin kuitenkin katsomaan Guest Housea. Matkalla viela niin epailtiin, etta saas nahda mika matkan paassa odottaa.
Siellahan odotti munkkiluostari, jonka porteista astuttiin sisaan ja oltiin vahan ihmeissaan, etta mikahan taa paikka oikeen on. Ja todentotta niin positiivisesti yllatyttiin meijan uudesta yopaikasta. Se oli oikeesti hieno. Hienoimpia mita meilla on koko reissun aikana ollu. Sijaitsee siis munkkiluostari-alueella ( jossa on myos ilmainen sairaala kaikille apua tarvitseville), ja tama munkkien yllapitama guest house. Meijan huoneessa oli kaks kunnollista sankya, oma parveke, oma vessa, valo, joka toimii vaikka sahkot on poikki. (Taalla on hyvin normaalia, ettei sahkoja oo. Melkeenpa harvineisempaa jos ne on.) Hanasta tulee myos lamminta vetta, mika on suorastaan harvinaista herkkua (Huom! Lahes aina... veden tulokaan taalla ei ole itsestaan selvyys). Guest housessa on erittain halpa ravintola ja netti. Ja mika parasta, aamusin saamme herata pikkumunkkien lauluun. Pihassa niita haarii useita ja ne on jotenki niin ihania (nuorimmat varmaan viisi vuotiaita). Tassa yopaikassa ollaan kylla viihdytty paremmin ku missaan.
Ainut mita EHKA voi sanoa miinuspuoleksi on pihassa pyorivat apinat, jotka todellakin saatta tulla sisaan asti jos ovi on auki (pari kertaa oisivat halunneet kylaan tulla, mutta me tylyina sulkemaan ovi nenan eesta). Ulos ei voi jattaa edes kenkia, ku niille saatta apinoilla olla parempaa kayttoo. Ma kylla tykkaan apinoista.
(Maarit on enemman ihastunut niihin pikkumunkkeihin. :) )
Kiitettakoon viela kaikkia, jotka muistitte mun (Reetan) synttarit. Ikaa tulee lisaa kauheeta kyytia. :) Ihanat reissukaverini Hessu ja Martti, seka Marika, Terhi ja Suska tekivat paivasta mahtavan. Myos ystavamme Kumar muisti paivan (vaikka vannotin tytoille, ettei sille siita puhuta mitaan). Tietaahan sen, mita on odotettavissa. Oli valkosta huivia (joka kuulemma tuo onnea ja on joku tan maan juttu, joka annetaan aina juhlapaivana. Voisko verrata siihen, etta suomessa saadaan paljon ruusuja juhlapaivana), budhapatsasta (joka myos oli hyvan elaman ym. jumala), karkkiarasiaa ja kaikkee. Hyva on tarkotus, mutta miten se lahjan vastaanotto onkaan niin vaikeeta. Olihan siina lahjaa jos jonkinlaista myos tyttarilla. Mm. lahjakortti hierontaan ja saunomaan (hoyry- ja normisauna). Kaytiin sitten syomassa ravintolassa ja illan paalle mentiin viela piknikille taytekakkuineen dream gardeniin (joka on ihan Kathmandun keskustan kupeessa, mutta niin rauhallisyyden tyyssija). Kiitos teille siis tytot viela kerran!!! <3
No, viikonloppuna oltiin kolmen paivan reissulla Shitwanissa, kuuden tunnin bussimatkan paassa. Bussimatka oli aika hikinen ja pitkastyttava. Shitwanissa oli kuumaa, siis todella kuumaa verrattuna tanne Kathmanduun. Mutta kuumuudesta viis. Reissu oli muuten mahtava.
Ensimmaisena aamuna lahdettiin kanoottiajelulle, pitkilla puunkuoriin kaiverretuilla kanooteilla. Jokea pitkin, jossa piti oleman krokotiileja. Meita oli toisessa kanootissa noin 12 henkea, toisessa 4. Tasajako siis. :D Ja jokihan oli joistakin kohtaa niin matala etta pohja raapii maata..ja ei auttanut vaikka kuinka vedettiin vatsaa sisaan, oli noustava kanootista jotta saatiin sita eteenpain. Ja sitten pelattiin krokotiileja. Mutta jattivat onneksi rauhaan. :)
Kanoottiretken jalkeen paastiin viidakkokavelylle. Harmikseen ei nahty tiikereita ja sarvikuonoja (ainoastaan kasa sarvikuonon kakkaa :)), mutta viidakkokavelyn kohokohta oli ehka metsassa lymyileva KANA!! ;)
Paastiin myos kylpemaan norsujen kanssa, joka oli suorastaan MAHTAVAA! Kaytiin me viela viidakossa ihaillen nakemaamme turvallisesti norsun selasta. Siella me ketterasti ylitetiin joet ja pusikot jos jonkunlaiset.Ja nahtiinhan me niita vaarallisia sarvikuonojakin ihan lahietaisyydelta.
Palattiin sitten sunnuntai-iltana takas Kathmandun hulinaan ja samaan yopaikkaan. Ei siina sitten ollu vapaana yhtaan samanlaista halpaa huonetta, ni mita viela meijat pistettiin oikeen kunnon 'sviittiin'. Oli oma olohuone, parvekkeita kaksin kappalein, oma jaakaappi ja kaikki. Ensin meille sanottiin, etta ei oo tilaa ku kahdeksi yoksi. No mikas siina. 'Sviitti' oli vahan kalliimpi ja meita vahan huoletti tama rahapuoli. No, kaks yota menee vahan kalliimmassaki. Niin ne lupas, etta voivat kysella viereisesta luostarista meille majapaikkaa muille paiville, kun heilla ei oo tarjota ku kahdeksi yoksi. Kyllahan se meille passas, mutta kun ystavamme Kumar kuuli, ni hanhan paatti alkaa touhuaa ja jarkkaa ja niin jarjesty meille samasta paikkaa taas halpa huone. En kylla tiia miten. :)
No eillen illalla kun tultiin takas gues houselle, ni eihan me saatukkaan enaa meijan huoneen ovee auki. Avain vaan pyori lukossa ja ovi ei liikahtanutkaan suuntaan eika toiseen. No siina sitten pyytamaan munkkia hatiin. Mutta edelleen ei ovi aukea. Lopulta paadyttiin yoksi takas sinne 'sviittiin' mista just samana paivana oltiin muutettu, mutta ilman hammasharjaa jne. ainoastaa niilla kamppeilla milla oltiin liikenteessa.
Tana aamuna sitten pojat ronklas ja vaansi. Kiipes parvekkeen kautta sisaan ja ruuvas lopulta lukon irti. Saatiin nyt sitten tavarat ees pois sielta ja nyt meilla on taas eri huone, mutta toivotaan etta illalla ovi aukeaa.
Ens viikolla saammekin vierailevia tahtia suomen maalta. Niita kovasti tanne ootellaan. Tervetuloa tanne siis Paivi, Anni ja Annukka!! :)
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Nepal, Kathmandu
Nyt me ollaan selvitty tanne Nepaliin asti. Mutta miten me tanne selvittiinkaan? Mersingista lahettiin aamutuimaan bussilla kohti Kuala Lumpuria. Kuutisen tuntia taas bussissa istumista, mutta matka meni kuitenkin suht joutusasti pienia unosia otellen. Siina matkalla vaan alkoi Reetalla kamala palelu ja tunne etta kuumehan se nousee. Kuala Lumpurissa sateli vetta ja ois pitany lahta selvittamaan Nepaliin lentolippuja. Matkatoimistot oli juuri menossa kiinni ja viisainta olikin ottaa taksi lentokentalle ja selvitella lippuasiat siella. Siella pienten saatojen jalkeen saatiinkin ne liput, mutta yks ja puol yota viela piti oottaa Kuala Lumpurissa eli tarvittiin viela yopaikkaki. Vasymystaso alkoi olla siina vaiheessa jo sita luokkaa, etta alkoi olla melkeen ihan sama mita maksetaan, kuhan paastaan hotelliin huilaamaan. Tietty siina piti vahan kaya vaantoa hinnoista ja hotellin tasosta, mutta lopultahan sita paadyttiin aika tyyriiseen hotelliin, kaikilla mukavuuksilla.
No paatettiin kuitenki saastaa ees matkassa ja menna bussilla eika taksilla. Siita sitten ystavallisesti lahti lentokentalta kaksi miesta (joilta hommattiin liput ja hotelli) nayttamaan mista lahtee meijan bussi. Kentta oli kylla sen verran iso, etta ite ei oltas ihan niin sutjakasti selvitty bussille. No me luultiin, etta ne saattaa meijat vaan bussille, mutta nehan tuli mukaan bussiin. Bussimatkakin kesti kokonaiset 45min ja bussi oli taas niin taynna porukkaa, etta... Tosin siina paasi mukavasti nakemaan paikallisia ihmisia ja sattuhan siihen bussiin sitten joku paikallinen "kylahullukin", joka jutuillaan hauskuutti muita bussimatkustajia. :)
No nama lentokentalta lahteneet herrat saatto meijat ystavallisesti hotellin ovelle asti ja luultavasti ilman niita me ei oltas sinne kylla selvittykkaan. Tai ainakin aika monen mutkan kautta.
No hotelli oli mahtava kaikkine mukavuuksineen, tosin taas nukuttiin kahdella vuoteella poikittain. Reetan kuume oliki noussu 39'c ja lepo todellakin oli tarpeen. Siina vahan sitten jo janskatti, etta kai taa kuume sen verran laskee, etta selvian lennolle tai ettei ainakaan huonompaan suuntaan menna. No onneks Panadolilla ja levolla saatiin kuume laskettua, etta paastiin matkaan. Yolla sitten kolmen aikaan lahti lento kohti Bangladeshia, ja siella kymmenen tunnin odotusaika jatkolentoon.
No siina ne Bangladeshissa tuli heti ehottelee meille aamupalapaikkaa. Eihan meilla siina viela mitaan nalkaa, kun oltiin koneessa juuri syoty. Etittiin mukavat penkin patkat ja nukuttiin jokunen hetki. Kun herattin niin siina sama herra tuli taas tarjoamaan sita aamupalaa. Kolmannen kerran jalkeen tuli mieleen, etta voikohan se olla ilmanen meille, kun niin hanakasti sita meille tarjottiin. No niin me sitten mentiin aamupalalla ja olihan se ilmanen, mutta meilla ei ollu tasta ilmasesta aamiaisesta missaan puhuttu mitaan, ni oltiin vahan ihmeissaan. Lounaski viela kuulu ilmaistarjoiluihin. Kerrankin oli lentomatkustajia ajateltu. :)
Nepaliin selvittiin ja saatiin viisumit ja kaikki yllattavan vaivattomasti. Vastassa kentalla oli Marika, Suska ja Terhi ja valmiiksi varattu yopaikkakin. :) Kylla oli vaan kotosta tulla Nepaliin. Taa on jotenki niin samanlaista kun Intiassa, mutta kuitenkin erilaistakin. Lampotilakin oli oikein miellyttava sellasen hikoilun jalkeen. Paivisin ollut lamminta varmaan jotain 30'c, mutta iltasin laskee 22-25'c, mika on kylla ihanaa. Oisinkaan ei tarvi enaa hikoilla. :)
Nepalin katulapsiin ja kerjalaisiin ei varmaan totu koskaan. Aina jotenkin kirpasee, kun kattoo kuinka pienet ja viattomat lapset likaiseine vaatteineen on kippo kourassa tuolla kadulla tai ne raajarikot ja sokeat aikuiset koittaa kerata elantoaan. Ja sen nakoisina, etta elaimetkaan ei ole niin kurjassa kunnossa! Kaukana inhimillisesta elamasta. Ja kukaan ei tee mitaan! Kuinka sita itsekin kulkee ohi, pakko kovettaa sydan, vaikka ei sekaan kovin hyvin kylla onnistu...
Kuitenkaan ei tieda, etta mihin se raha loppujenlopukski menee jos niille killingin nakkaa. Se on kylla niin sydanta sarkevaa taalla. On meilla kotimaassa asiat kuitenkin niin hyvin!
Taalla me ollaan kayty tutustumassa paikalliseen hautajaisseremoniaan, mika oli kylla aika karua ja koskettavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kaikkine rituaaleineen ja ruumiinpolttoineen. Ei viitsi tanne kovin tarkkaan kuvailla, jotta te pienimmat lukijat saastyisitte painajaisilta. :) Mutta todellakin erittain mieleen painuvaa.
Eilen oltiin kalliokiipeilemassa. Meita oli 11 hengen porukka, 3 norjalaista ja loput suomalaisia. Se oli kylla jotain semmosta, mita on paastava kokeilemaan joskus uudestaan. Lihakset taristen killuttiin millon missakin kallion kolossa. Vaikka enemman ne lihakset taitaa tarista nain seuraavana paivana. Se on alettava meillakin harjottamaan lihaskuntoa ja lahdettava uudelleen! :) (Tosin se olisi kiva testata ilman kallionkoloissa piileskelevia hamahakkeja! Ne saattoi valilla hieman hairita keskittymista..ainakin Maaritilla! Ja taisi Marikaltakin paasta melko meheva raakaisy eraan karvajalan kohdalla! :D)
Nyt lahdetaan tarkastamaan uusi majapaikka, jonka olemme varanneet edes nakematta sita. Suosittelijana on toiminut ystavamme Kumar, johon tutustuimme kaksi vuotta sitten Intiassa..ehka luotamme siihen. Taalla on muuten suureksi avuksi jos on paikallisia tuttavia ja yhteyksia. Kuinka monet majapaikat ja taksimatkat onkaan jarjestynyt heidan avulla. :)
Eika se majapaikka ainakaan paljoa huonompi voi olla kuin edellinen, jossa meilla ei ollut huoneessa omaa vessaa, ja jonka yhteisvessa haisi kuolleille rotille! (Oli se muuten oikeesti hyva, mita nyt vessa oli mita oli, ja pari torakkaa sangyssa. :))
.
.
No paatettiin kuitenki saastaa ees matkassa ja menna bussilla eika taksilla. Siita sitten ystavallisesti lahti lentokentalta kaksi miesta (joilta hommattiin liput ja hotelli) nayttamaan mista lahtee meijan bussi. Kentta oli kylla sen verran iso, etta ite ei oltas ihan niin sutjakasti selvitty bussille. No me luultiin, etta ne saattaa meijat vaan bussille, mutta nehan tuli mukaan bussiin. Bussimatkakin kesti kokonaiset 45min ja bussi oli taas niin taynna porukkaa, etta... Tosin siina paasi mukavasti nakemaan paikallisia ihmisia ja sattuhan siihen bussiin sitten joku paikallinen "kylahullukin", joka jutuillaan hauskuutti muita bussimatkustajia. :)
No nama lentokentalta lahteneet herrat saatto meijat ystavallisesti hotellin ovelle asti ja luultavasti ilman niita me ei oltas sinne kylla selvittykkaan. Tai ainakin aika monen mutkan kautta.
No hotelli oli mahtava kaikkine mukavuuksineen, tosin taas nukuttiin kahdella vuoteella poikittain. Reetan kuume oliki noussu 39'c ja lepo todellakin oli tarpeen. Siina vahan sitten jo janskatti, etta kai taa kuume sen verran laskee, etta selvian lennolle tai ettei ainakaan huonompaan suuntaan menna. No onneks Panadolilla ja levolla saatiin kuume laskettua, etta paastiin matkaan. Yolla sitten kolmen aikaan lahti lento kohti Bangladeshia, ja siella kymmenen tunnin odotusaika jatkolentoon.
No siina ne Bangladeshissa tuli heti ehottelee meille aamupalapaikkaa. Eihan meilla siina viela mitaan nalkaa, kun oltiin koneessa juuri syoty. Etittiin mukavat penkin patkat ja nukuttiin jokunen hetki. Kun herattin niin siina sama herra tuli taas tarjoamaan sita aamupalaa. Kolmannen kerran jalkeen tuli mieleen, etta voikohan se olla ilmanen meille, kun niin hanakasti sita meille tarjottiin. No niin me sitten mentiin aamupalalla ja olihan se ilmanen, mutta meilla ei ollu tasta ilmasesta aamiaisesta missaan puhuttu mitaan, ni oltiin vahan ihmeissaan. Lounaski viela kuulu ilmaistarjoiluihin. Kerrankin oli lentomatkustajia ajateltu. :)
Nepaliin selvittiin ja saatiin viisumit ja kaikki yllattavan vaivattomasti. Vastassa kentalla oli Marika, Suska ja Terhi ja valmiiksi varattu yopaikkakin. :) Kylla oli vaan kotosta tulla Nepaliin. Taa on jotenki niin samanlaista kun Intiassa, mutta kuitenkin erilaistakin. Lampotilakin oli oikein miellyttava sellasen hikoilun jalkeen. Paivisin ollut lamminta varmaan jotain 30'c, mutta iltasin laskee 22-25'c, mika on kylla ihanaa. Oisinkaan ei tarvi enaa hikoilla. :)
Nepalin katulapsiin ja kerjalaisiin ei varmaan totu koskaan. Aina jotenkin kirpasee, kun kattoo kuinka pienet ja viattomat lapset likaiseine vaatteineen on kippo kourassa tuolla kadulla tai ne raajarikot ja sokeat aikuiset koittaa kerata elantoaan. Ja sen nakoisina, etta elaimetkaan ei ole niin kurjassa kunnossa! Kaukana inhimillisesta elamasta. Ja kukaan ei tee mitaan! Kuinka sita itsekin kulkee ohi, pakko kovettaa sydan, vaikka ei sekaan kovin hyvin kylla onnistu...
Kuitenkaan ei tieda, etta mihin se raha loppujenlopukski menee jos niille killingin nakkaa. Se on kylla niin sydanta sarkevaa taalla. On meilla kotimaassa asiat kuitenkin niin hyvin!
Taalla me ollaan kayty tutustumassa paikalliseen hautajaisseremoniaan, mika oli kylla aika karua ja koskettavaa katseltavaa ja kuunneltavaa kaikkine rituaaleineen ja ruumiinpolttoineen. Ei viitsi tanne kovin tarkkaan kuvailla, jotta te pienimmat lukijat saastyisitte painajaisilta. :) Mutta todellakin erittain mieleen painuvaa.
Eilen oltiin kalliokiipeilemassa. Meita oli 11 hengen porukka, 3 norjalaista ja loput suomalaisia. Se oli kylla jotain semmosta, mita on paastava kokeilemaan joskus uudestaan. Lihakset taristen killuttiin millon missakin kallion kolossa. Vaikka enemman ne lihakset taitaa tarista nain seuraavana paivana. Se on alettava meillakin harjottamaan lihaskuntoa ja lahdettava uudelleen! :) (Tosin se olisi kiva testata ilman kallionkoloissa piileskelevia hamahakkeja! Ne saattoi valilla hieman hairita keskittymista..ainakin Maaritilla! Ja taisi Marikaltakin paasta melko meheva raakaisy eraan karvajalan kohdalla! :D)
Nyt lahdetaan tarkastamaan uusi majapaikka, jonka olemme varanneet edes nakematta sita. Suosittelijana on toiminut ystavamme Kumar, johon tutustuimme kaksi vuotta sitten Intiassa..ehka luotamme siihen. Taalla on muuten suureksi avuksi jos on paikallisia tuttavia ja yhteyksia. Kuinka monet majapaikat ja taksimatkat onkaan jarjestynyt heidan avulla. :)
Eika se majapaikka ainakaan paljoa huonompi voi olla kuin edellinen, jossa meilla ei ollut huoneessa omaa vessaa, ja jonka yhteisvessa haisi kuolleille rotille! (Oli se muuten oikeesti hyva, mita nyt vessa oli mita oli, ja pari torakkaa sangyssa. :))
.
.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Tioman takana, Nepali edessa
Tioman-saarella kului aikaa neljan paivan verran. Saari itsessaan oli ihan miellyttava paikka, meidan ranta oli melko idyllinen, paikoitellen tuntui jopa kuin olisi Ahvenanmaalle kayskennellyt. Samantyylisia rakennuksia ja maisemaakin jossainmaarin. :)
Tosin semmosia liskoja siella kylla livisteli, mita ei ihan hevin Ahvenanmaalle voisi kuvitella. Kovasti sisiliskon nakoisia, mutta SUURIA. Ja kovin lahietaisyydelle niita ei tahtonut. Vaikka eipa ne taida kovin vaarallisia olla, mutta johonkin se elainrakkauskin loppuu.. :D
Meilla tosin meinasi aika kayda pitkaksi..meidan rantakaistele tuli kaveltya aika monta kertaa paasta paahan. Virikkeita ei ollut ihan hirveasti..tosin snorklausretkille olisi paassyt, mutta jotenkin ei sitten jaksanut niistakaan innostua. Paivat kului lahinna rannalle maatessa ja miettiessa etta miten saisi ajan kulumaan. Ehka asiaan vaikutti sekin, etta oltiin juuri jatetty Indonesia ja tutut ihmiset siella taakse, ja toisaalta taas edessa Nepali ja tutut ihmiset siella. Tietaa etta tama noin viikko Malesiassa on vain "pakollinen" valivaihe, niin ei hirveasti ole puhtia ja virtaa suunnitella mitaan erikoisempaa.
Yhtena paivana kaveltiin viereiselle, hieman isommalle biitsille, ja siella oli elamaa jo ihan eri tavalla. Lentokenttakin loytyi. Tosin kentta oli semmoinen, etta ei ihan ensimmaisena houkuttaisi olle koneen kyydissa joka sinne laskeutuu. Kiitorata (tasan yksi kpl) oli osapuilleen 500m pitka, ja paattyi vuorenseinamaan. Siina saa lentaja olla tarkkana ettei lopu asfaltti kesken! :) Ja sinne todella tulee ihan reittilentoja paivittain. Oli se hurjan nakoista.
Yritettiinpa muuten toisenkin puolen biitsille lahtea tutustumisretkelle. Tiedettiin etta jonkunmoista viidakkopolkua on luvassa, mutta koska toisellekin puolelle se oli niin helppokulkuista ja pikku patka, niin eikohan me siitakin selvittaisi. Taytyy sanoa, etta kovin hyvin ei varustauduttu kylla matkaan..
Saavuttiin sitten viidakon reunalle mista aukeni poluntapainen kohti viidakon syovereita. Urheina lahdettiin etenemaan. Polku oli kapea ja kivikkoinen, ja viidakkokasvit raaviskeli saaria (paljaita!) ja Maaritin mielesta ne oli taynna hamahakkeja ja muita ottiaisia. Valilla oli sen verran jyrkempia kohtia etta avuksi oli viritelty koysia mita pitkin sitten hinauduttiin eteen-, tai oikeastaan ylospain. :) Me siina sitten tuumaamaan etta kylla nyt on tytot lahteneet liian hepposissa kamppeissa moiselle retkelle. Varvassandaalit ei ole ihan paras kenkavaihtoehto viidakkoon. :) Luovutettiin ja palattiin noyrana takaisin. Vakaa aikomus oli lahtea uudelle yritykselle, pitkin housuin ja lenkkarein varustettuna. Vaan kuulimme sitten naapurin pojilta (suomalaisilta), jotka olivat samaa reittia lahteneet, kuinka siella metriset liskot kulki jaloissa, eika se kuulemma ollut lainkaan niin helppo ja nopea reissu kuin olisi pitanyt. Siina parin nielaisun jalkeen yksissa tuumin paatimme, etta juuri Nyt meista ei ole moisen reissun tekijoiksi. Vahintaakin olisi pitanyt olla muutama liskonkarkottaja mukana. :D
Toinen asia mista ei niin valitetty (etenkaan Maarit), oli muiden turistien paljous! Ja, kaikella isanmaanrakkaudella, siella oli myos suomalaisia aivan liikaa. Enemman kuin missaan muualla tahan mennessa. Etenkin saaren kokoon nahden. Jotenkin sita kaipaa semmosta paikkaa missa on paikallisia ja nakee paikallista elamaa, kuin etta joka mutkassa tulee vastaan svenssonia tai aussia tai finskia. :)
Vaan nyt on Tioman taakse jaanytta elamaa, ja olemme taas Mersingissa. Kaupungissa josta lahti lautta tuonne saarelle.
Taalla vietamme ensi yon ja huomena on edessa 5h bussimatka takaisin Kuala Lumpuriin. KL:ssa tarkoitus kiireen vilkkaa loytaa matkatoimisto josta toivottavasti saisimme vihdoinkin ostettua lentoliput Nepaliin. Torstaina olisi toive paasta, katsotaan kuinka kay. Kovasti jo polttelisi, lippujen saamisen epavarmuus rasittaa, mutta eikohan sekin selvia.
Toivoaksemme Nepalista palaamme kanaville seuraavan kerran!
.
Tosin semmosia liskoja siella kylla livisteli, mita ei ihan hevin Ahvenanmaalle voisi kuvitella. Kovasti sisiliskon nakoisia, mutta SUURIA. Ja kovin lahietaisyydelle niita ei tahtonut. Vaikka eipa ne taida kovin vaarallisia olla, mutta johonkin se elainrakkauskin loppuu.. :D
Meilla tosin meinasi aika kayda pitkaksi..meidan rantakaistele tuli kaveltya aika monta kertaa paasta paahan. Virikkeita ei ollut ihan hirveasti..tosin snorklausretkille olisi paassyt, mutta jotenkin ei sitten jaksanut niistakaan innostua. Paivat kului lahinna rannalle maatessa ja miettiessa etta miten saisi ajan kulumaan. Ehka asiaan vaikutti sekin, etta oltiin juuri jatetty Indonesia ja tutut ihmiset siella taakse, ja toisaalta taas edessa Nepali ja tutut ihmiset siella. Tietaa etta tama noin viikko Malesiassa on vain "pakollinen" valivaihe, niin ei hirveasti ole puhtia ja virtaa suunnitella mitaan erikoisempaa.
Yhtena paivana kaveltiin viereiselle, hieman isommalle biitsille, ja siella oli elamaa jo ihan eri tavalla. Lentokenttakin loytyi. Tosin kentta oli semmoinen, etta ei ihan ensimmaisena houkuttaisi olle koneen kyydissa joka sinne laskeutuu. Kiitorata (tasan yksi kpl) oli osapuilleen 500m pitka, ja paattyi vuorenseinamaan. Siina saa lentaja olla tarkkana ettei lopu asfaltti kesken! :) Ja sinne todella tulee ihan reittilentoja paivittain. Oli se hurjan nakoista.
Yritettiinpa muuten toisenkin puolen biitsille lahtea tutustumisretkelle. Tiedettiin etta jonkunmoista viidakkopolkua on luvassa, mutta koska toisellekin puolelle se oli niin helppokulkuista ja pikku patka, niin eikohan me siitakin selvittaisi. Taytyy sanoa, etta kovin hyvin ei varustauduttu kylla matkaan..
Saavuttiin sitten viidakon reunalle mista aukeni poluntapainen kohti viidakon syovereita. Urheina lahdettiin etenemaan. Polku oli kapea ja kivikkoinen, ja viidakkokasvit raaviskeli saaria (paljaita!) ja Maaritin mielesta ne oli taynna hamahakkeja ja muita ottiaisia. Valilla oli sen verran jyrkempia kohtia etta avuksi oli viritelty koysia mita pitkin sitten hinauduttiin eteen-, tai oikeastaan ylospain. :) Me siina sitten tuumaamaan etta kylla nyt on tytot lahteneet liian hepposissa kamppeissa moiselle retkelle. Varvassandaalit ei ole ihan paras kenkavaihtoehto viidakkoon. :) Luovutettiin ja palattiin noyrana takaisin. Vakaa aikomus oli lahtea uudelle yritykselle, pitkin housuin ja lenkkarein varustettuna. Vaan kuulimme sitten naapurin pojilta (suomalaisilta), jotka olivat samaa reittia lahteneet, kuinka siella metriset liskot kulki jaloissa, eika se kuulemma ollut lainkaan niin helppo ja nopea reissu kuin olisi pitanyt. Siina parin nielaisun jalkeen yksissa tuumin paatimme, etta juuri Nyt meista ei ole moisen reissun tekijoiksi. Vahintaakin olisi pitanyt olla muutama liskonkarkottaja mukana. :D
Toinen asia mista ei niin valitetty (etenkaan Maarit), oli muiden turistien paljous! Ja, kaikella isanmaanrakkaudella, siella oli myos suomalaisia aivan liikaa. Enemman kuin missaan muualla tahan mennessa. Etenkin saaren kokoon nahden. Jotenkin sita kaipaa semmosta paikkaa missa on paikallisia ja nakee paikallista elamaa, kuin etta joka mutkassa tulee vastaan svenssonia tai aussia tai finskia. :)
Vaan nyt on Tioman taakse jaanytta elamaa, ja olemme taas Mersingissa. Kaupungissa josta lahti lautta tuonne saarelle.
Taalla vietamme ensi yon ja huomena on edessa 5h bussimatka takaisin Kuala Lumpuriin. KL:ssa tarkoitus kiireen vilkkaa loytaa matkatoimisto josta toivottavasti saisimme vihdoinkin ostettua lentoliput Nepaliin. Torstaina olisi toive paasta, katsotaan kuinka kay. Kovasti jo polttelisi, lippujen saamisen epavarmuus rasittaa, mutta eikohan sekin selvia.
Toivoaksemme Nepalista palaamme kanaville seuraavan kerran!
.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Malesia, Tioman
Niin on Indonesia jaany taakse ja ollaan selviydytty tanne Malesiaan asti. Aika haikein tunnelmin jatettiin jo tutuksi tullut maa ja ihmiset.
Kuala Lumpuriin sitten saavuttiin ja siina jotenki aika pallo hukassa vahan pyorittiin, etta mita sita nyt. Ei ollut paamaaraa eika oikein mitaan hajua koko paikasta. Paatettiin kuitenkin lopulta ottaa lentokenttataxi ja suunnata Annan ja Lauran suosittelemaan hotelliin. Taksi maksoi n.100 ringgia (eli n.23e) ja kuskilta saatiin tietaa, etta matkaa on 70km (ei siis mikaan paha hinta). Lyhemmaksi oltas kuviteltu matka kentalta Kuala Lumpurin keskustaan, mutta Kuala Lumpurinhan on iso kaupunki. :)
Ensi vaikutelma Kuala Lumpurista oli, etta taahan on melkeen ku Suomessa ajelis. Samallai lehtipuita tien pielessa, kauniita kukka-asetelmia ja oli oikeen nelikaistanen tie, Esson kyltitki pisti jotenki silmaan. Kaikki naytti olevan ihan kun kotimaassa. Matkaan meni puolisen tuntia ja niin me jaatiin pois kiinalaisessa kaupungin osassa ja lahettiin ettii meille yopaikkaa. Siina sitten joku vahan epamaaraisen nakoinen pitkan huiskea mies nappasi meita hihasta kiinni ja rupesi suosittelemaan jotain toista guest housea. Siina me ensin vaan kintaalla viitattiin, etta ei tarvita, mutta siina hetken aikaa mietittiin, etta sama ainaki kattoo millanen paikka silla on tarjota. Niin me lahettiin sen perassa kohti majapaikkaa. Kauheeta kyytia mies paineli ja me jo aateltiin, etta minne asti se hiihtaa. Vahan siina meinas iskee epailys, etta mikahan taa nyt sitten oikeen onkaan. Vaan aadyttiinhan me lopulta perille.
Noh...mita tasta paikasta nyt sitten sanoiskaan. Sielta me saatiin pieni huone (ainut plussa oli ilmastointi, josta tietenki maksettiin enempi), johon mahtu just ne kaks sankya ja ei paljoo muuta. Siina me poikittain nukuttiin kaks yota. Keskella oli varmaan 15cm kolo ja tyynyt oli isot ja kovat, ku tiiliskivet. Reetta tosin piti paikkaa ihan soppelin viihtyisana, mutta Hessu ja Martti ois lahteny viivana litomaan. Yhteiset suihkut ja pesutuvat oli muiden asukkaiden kanssa ja kieltamatta tuli vahan mieleen asuntola. Henkilokunta poltteli tiskin takana tupakkia, joka kertoo siita, ettei se touhu liian virallista ainakaan ollut. Lapposet katos pariin kertaan, ku muutki asukkaat kaytti niita. Ja musiikki huusi melkeenpa lapi yon. :)
No mutta yon siella nukku ja aamulla heras virkeempana miettimaan, etta mita sita oikeen haluais Malesiassa teha. Vahan siina tutkailtiin karttaa ja netista paikkoja ja paatettiin ihan arvalla lahta kattomaan millanen paikka on Tioman-saari. Sinne siis lippuja varaamaan ja miettimaan miten sinne on viisainta menna.
No, suunta siis bussiasemalle. Liput saatiin seuraavalle aamulle. Eessa ois siis noin 5h bussilla ja siita sitten 1h veneella.
No siina meilla sitten oli aikaa tutustua vahan Kuala Lumpuriin. Kaytiin siis kattomassa Petronas Towersit ja vahan pyorimassa muutamassa lumppuliikkeessa. Mitaan tarpeetonta ei onneks hoyrahdetty ostamaan (rinkka alkaa olla jo aaritajoilla). Tosin loyvettiin hyva kauppa missa oli kerranki kunnon valikoimat shampoota ym. tarpeellista.
No paastiinhan me Tiomanille ja vahan pidempaan meni matkoissa, ku lupailtiin, mutta naissa maissahan se on ihan normaalia. Siina jo ilta alkoki hamartaa. Loyvettii yopaikkakin mika meille varattiin valmiiksi lippuja ostettaessa. Martti tietenki kierteli kaikki nurkat ja oven taukset ja etti torakoita tai muita elavia olijoita. Ei niita onneksi suuremmin loytyny. Ihan hyvaksi luokittelisin taman yopaikan.
Illalla saatiin kuulla suomalaisilta naapureilta, etta taalla nakyy paljon isoja liskoja (ite ei olla viela niita nahty) ja illalla lepakokkin hujautti silmien eesta.
Tanaan tutustuttiin saareen vahan tarkemmin ja loydettiin patka biitsia, missa on hyva uida ja lohoilla. Apinoitaki tavattiin tossa kavellessa. Mika hauskinta, taalla on kivoja takseja, moottoripyora/mopo, jonka vieressa on ns.sivuvaunu, jossa kulkee taximatkustajat. Pitikohan se itekki testata jonain paivana. :)
Myohemmin lisaa Tiomanin kuulumisia. :)
Kuala Lumpuriin sitten saavuttiin ja siina jotenki aika pallo hukassa vahan pyorittiin, etta mita sita nyt. Ei ollut paamaaraa eika oikein mitaan hajua koko paikasta. Paatettiin kuitenkin lopulta ottaa lentokenttataxi ja suunnata Annan ja Lauran suosittelemaan hotelliin. Taksi maksoi n.100 ringgia (eli n.23e) ja kuskilta saatiin tietaa, etta matkaa on 70km (ei siis mikaan paha hinta). Lyhemmaksi oltas kuviteltu matka kentalta Kuala Lumpurin keskustaan, mutta Kuala Lumpurinhan on iso kaupunki. :)
Ensi vaikutelma Kuala Lumpurista oli, etta taahan on melkeen ku Suomessa ajelis. Samallai lehtipuita tien pielessa, kauniita kukka-asetelmia ja oli oikeen nelikaistanen tie, Esson kyltitki pisti jotenki silmaan. Kaikki naytti olevan ihan kun kotimaassa. Matkaan meni puolisen tuntia ja niin me jaatiin pois kiinalaisessa kaupungin osassa ja lahettiin ettii meille yopaikkaa. Siina sitten joku vahan epamaaraisen nakoinen pitkan huiskea mies nappasi meita hihasta kiinni ja rupesi suosittelemaan jotain toista guest housea. Siina me ensin vaan kintaalla viitattiin, etta ei tarvita, mutta siina hetken aikaa mietittiin, etta sama ainaki kattoo millanen paikka silla on tarjota. Niin me lahettiin sen perassa kohti majapaikkaa. Kauheeta kyytia mies paineli ja me jo aateltiin, etta minne asti se hiihtaa. Vahan siina meinas iskee epailys, etta mikahan taa nyt sitten oikeen onkaan. Vaan aadyttiinhan me lopulta perille.
Noh...mita tasta paikasta nyt sitten sanoiskaan. Sielta me saatiin pieni huone (ainut plussa oli ilmastointi, josta tietenki maksettiin enempi), johon mahtu just ne kaks sankya ja ei paljoo muuta. Siina me poikittain nukuttiin kaks yota. Keskella oli varmaan 15cm kolo ja tyynyt oli isot ja kovat, ku tiiliskivet. Reetta tosin piti paikkaa ihan soppelin viihtyisana, mutta Hessu ja Martti ois lahteny viivana litomaan. Yhteiset suihkut ja pesutuvat oli muiden asukkaiden kanssa ja kieltamatta tuli vahan mieleen asuntola. Henkilokunta poltteli tiskin takana tupakkia, joka kertoo siita, ettei se touhu liian virallista ainakaan ollut. Lapposet katos pariin kertaan, ku muutki asukkaat kaytti niita. Ja musiikki huusi melkeenpa lapi yon. :)
No mutta yon siella nukku ja aamulla heras virkeempana miettimaan, etta mita sita oikeen haluais Malesiassa teha. Vahan siina tutkailtiin karttaa ja netista paikkoja ja paatettiin ihan arvalla lahta kattomaan millanen paikka on Tioman-saari. Sinne siis lippuja varaamaan ja miettimaan miten sinne on viisainta menna.
No, suunta siis bussiasemalle. Liput saatiin seuraavalle aamulle. Eessa ois siis noin 5h bussilla ja siita sitten 1h veneella.
No siina meilla sitten oli aikaa tutustua vahan Kuala Lumpuriin. Kaytiin siis kattomassa Petronas Towersit ja vahan pyorimassa muutamassa lumppuliikkeessa. Mitaan tarpeetonta ei onneks hoyrahdetty ostamaan (rinkka alkaa olla jo aaritajoilla). Tosin loyvettiin hyva kauppa missa oli kerranki kunnon valikoimat shampoota ym. tarpeellista.
No paastiinhan me Tiomanille ja vahan pidempaan meni matkoissa, ku lupailtiin, mutta naissa maissahan se on ihan normaalia. Siina jo ilta alkoki hamartaa. Loyvettii yopaikkakin mika meille varattiin valmiiksi lippuja ostettaessa. Martti tietenki kierteli kaikki nurkat ja oven taukset ja etti torakoita tai muita elavia olijoita. Ei niita onneksi suuremmin loytyny. Ihan hyvaksi luokittelisin taman yopaikan.
Illalla saatiin kuulla suomalaisilta naapureilta, etta taalla nakyy paljon isoja liskoja (ite ei olla viela niita nahty) ja illalla lepakokkin hujautti silmien eesta.
Tanaan tutustuttiin saareen vahan tarkemmin ja loydettiin patka biitsia, missa on hyva uida ja lohoilla. Apinoitaki tavattiin tossa kavellessa. Mika hauskinta, taalla on kivoja takseja, moottoripyora/mopo, jonka vieressa on ns.sivuvaunu, jossa kulkee taximatkustajat. Pitikohan se itekki testata jonain paivana. :)
Myohemmin lisaa Tiomanin kuulumisia. :)
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Lahtemisen haikeus
No niin... viimesta kertaa tekstia taalta Indonesiasta.
Nyt ollaan taas taalla Kutalla, johon tultiinki takas jo neljatta kertaa. :) Taalta me aina on lahetty reissun paalle ja tultu miettimaan seuraavaa paamaaraa.
Niin me siis jouvuttiin jattamaan Gilin saaret ja palaamaan tanne missa ihmisia ja elamaa riittaa. Mielellaan ois voinu sinne rauhaan jaada. Viimenen yo vietettiinkin biitsilla. Kattona vain tahtitaivas ja sankyna aurinkotuoli. Ja kerranki voi sanoo, etta nukkumalampotila oli paras mahollinen. Eipa tarvinu hikoilla samallai, ku huoneessa pienen ropellin hyrratessa.
Mahtavaa oli aamulla kattoo omasta "sangysta" kuinka aurinko nousi vuorten takaa. Ja miten se tuntuuki, etta heraaminen oli miljoona kertaa helpompaa ja hyvinki pirteena oli kuudelta hereilla. :)
Niin me palattiin Kutalle, samaan hotelliin ku aikasemminki. Tasta on helppo sitten ottaa suunta lentokentalle.
Kaytiinhan me viela viimehetken ostoksilla ja siina samalla reissulla syottamassa kaloille kuollutta ihoo. Sinne me upotettiin jalat altaaseen, mika oli taynna pikkukaloja. Kauheeta mika tunne, ku jalat upotat veteen ja ne on heti taynna naykkivia kaloja. Vahan ku ois saanu paljon pienia sahkoiskuja. Alkuun tuntu kylla, ettei siihen totu koskaan. Teki mieli nostaa jalat pois ja ravistella kalat tiehensa. Mutta 20min sita kestettiin ja lopulta kuitenki ihan hyvin. Sen jalkeen piti lahta ottaa viela viimenen jalkahieronta taalla. Ja nyt on jalat sitten hoijettu. :D
Niin ne Hessu ja Martti lupas surffausta kokeilla. Ma lahin sille linjalle, etta kattoo milta nayttaa. No lupaus oli pidettava. Ja taishan se tyttoja janskattaa. Aamulla ku surffaamaan piti lahta, laukkas tytot kilpaa vessassa. Vahan tais maha ottaa oiretta, ku niin jannitti. :D
Surffaus suju neideilta kuitenki oikein mainiosti ja taishan ne siihen vahan hoyrahtaakki. Liekko pitaa munki jossain pain maailmaa sita viela kokeilla, ku nyt en saanu aikaseks.
Nyt sitten vahan haikein mielin jatetaan Indonesia ja Anna ja Laura tanne. Varsinki, ku Malesia on taas ihan uus maa meille. Mutta ei se auta, muuta ku katse kohti tulevaisuutta ja kohti uusia seikkailuja. Malesiasta ei ookkaan viela lippuja mihinkaan pain varailtu. Mutta nailla nakymin viikko Malesiassa ja sitten suuntana Nepali. Mutta suunnitelmillahan on tapana muuttua, ainaki meilla ne on muuttunu niin moneen kertaan, etta saas naha mista ittemme loyvetaan. :D
Nyt ollaan taas taalla Kutalla, johon tultiinki takas jo neljatta kertaa. :) Taalta me aina on lahetty reissun paalle ja tultu miettimaan seuraavaa paamaaraa.
Niin me siis jouvuttiin jattamaan Gilin saaret ja palaamaan tanne missa ihmisia ja elamaa riittaa. Mielellaan ois voinu sinne rauhaan jaada. Viimenen yo vietettiinkin biitsilla. Kattona vain tahtitaivas ja sankyna aurinkotuoli. Ja kerranki voi sanoo, etta nukkumalampotila oli paras mahollinen. Eipa tarvinu hikoilla samallai, ku huoneessa pienen ropellin hyrratessa.
Mahtavaa oli aamulla kattoo omasta "sangysta" kuinka aurinko nousi vuorten takaa. Ja miten se tuntuuki, etta heraaminen oli miljoona kertaa helpompaa ja hyvinki pirteena oli kuudelta hereilla. :)
Niin me palattiin Kutalle, samaan hotelliin ku aikasemminki. Tasta on helppo sitten ottaa suunta lentokentalle.
Kaytiinhan me viela viimehetken ostoksilla ja siina samalla reissulla syottamassa kaloille kuollutta ihoo. Sinne me upotettiin jalat altaaseen, mika oli taynna pikkukaloja. Kauheeta mika tunne, ku jalat upotat veteen ja ne on heti taynna naykkivia kaloja. Vahan ku ois saanu paljon pienia sahkoiskuja. Alkuun tuntu kylla, ettei siihen totu koskaan. Teki mieli nostaa jalat pois ja ravistella kalat tiehensa. Mutta 20min sita kestettiin ja lopulta kuitenki ihan hyvin. Sen jalkeen piti lahta ottaa viela viimenen jalkahieronta taalla. Ja nyt on jalat sitten hoijettu. :D
Niin ne Hessu ja Martti lupas surffausta kokeilla. Ma lahin sille linjalle, etta kattoo milta nayttaa. No lupaus oli pidettava. Ja taishan se tyttoja janskattaa. Aamulla ku surffaamaan piti lahta, laukkas tytot kilpaa vessassa. Vahan tais maha ottaa oiretta, ku niin jannitti. :D
Surffaus suju neideilta kuitenki oikein mainiosti ja taishan ne siihen vahan hoyrahtaakki. Liekko pitaa munki jossain pain maailmaa sita viela kokeilla, ku nyt en saanu aikaseks.
Nyt sitten vahan haikein mielin jatetaan Indonesia ja Anna ja Laura tanne. Varsinki, ku Malesia on taas ihan uus maa meille. Mutta ei se auta, muuta ku katse kohti tulevaisuutta ja kohti uusia seikkailuja. Malesiasta ei ookkaan viela lippuja mihinkaan pain varailtu. Mutta nailla nakymin viikko Malesiassa ja sitten suuntana Nepali. Mutta suunnitelmillahan on tapana muuttua, ainaki meilla ne on muuttunu niin moneen kertaan, etta saas naha mista ittemme loyvetaan. :D
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)