"Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa."
Ralph H. Woods
Niinpä niin, hetken aikaa passikuvia tutkailtuamme päädyimme siihen että aivan liian saman näköistä kuin peilissä, ei siis auttanut muu kuin ryhtyä matkan suunnitteluun.
Saattoihan asiaa hieman vauhdittaa vallitseva säätilakin. Ehkäpä myös jonkinlainen kaukokaipuu..
"Sitä tuntee vastustamatonta halua sukeltaa toisenlaiseen kulttuuriin, toisiin paikkoihin - halua kohdata ennen tuntemattomia ihmisiä ja kuulla toisenmoista mongerrusta. Ehkäpä joskus haluaa myös testata oletettuja rajojaan, harjoitella pelon hallintaa tai haluaa hullaantua, ihmetellä ja ihastella – tai vain olla rauhassa ja levätä."
Yhtä kaikki, jälleen on koittanut se hetki jolloin rinkka odottaa kärsivällisenä väistämätöntä pakkaa-pura-pakkaa-rumbaa ja rinkan omistajat ehkä vielä enemmän odottavat hetkeä jolloin saavat sen nostaa selkäänsä, sulkea oven takanaan ja hyvästellä hetkeksi peräpohjolan kalseat ilmanalat.
Aikomus siis lähteä hetkeksi pakkasia pakoon, vain kolmeksi viikoksi tosin, joka edellisen rupeaman jälkeen tuntuu lähes naurettavan lyhyeltä ajalta.
Tiedetään, tiedetään, varmasti useampi kuin kaksi ihmistä on kirahtanut epäuskoisella äänellä: "ai VAAN kolme viikkoa?!" :) No, se on suhteellista. Mutta kyllä me ollaan kovasti tyytyväisiä tähän kolmeen(kin) viikkoon. Ihan totta. :D
Matkan määränpäänä on, yllätys yllätys, Intia. Tosin tällä kertaa on tarkoitus valloittaa ennennäkemätöntä seutua. Seutua, jonne ollaan yritetty mennä aikaisemmillakin reissuilla, mutta joka on sitten syystä tai toisesta aina jäänyt väliin. Jospa nyt selviäisimme sinne asti. Eli siis etelä-intiaan, Keralan osavaltioon, jota myös Jumalan omaksi maaksi kutsutaan.
Lähtö on ensi tiistaina, 1.3. Ensin Istanbulin kautta Mumbaihin josta jatkolento Kochiin (Cochin) josta toistaiseksi määränpää tuntematon. Katsotaan mihin tie (lue:riksakuski) meidät vie. :)
Yleisön pyynnöstä koitetaan taas tänne päivitellä kuulumisia ja menemisiä reissun ajalta.
