Krikettia ja kerjalaisia

Laitellaanpa vahan kuulumisia..
Ollaan edelleen siis Colvassa, nelisen paivaa tassa nyt vierahtanyt.
Tultiin tanne suoraan kun paastiin ulos yobussista ja kurvattiin edellisvuodesta tutun Guest Housen pihaan ja sieltapa loytyi meille huone. Vaatimaton, poyta, pari tuolia, parisanky, jossa poikittain kaikki nukutaan, ja hyvin mahtuu. :) Vessa ja suihku toki, ja ihan tulee lamminta vetta ja vessanponttokin on ihan oikea. :)
Ja propelli huutaa katossa hoitaen ilmastoinnin..ilman sita onkin aika tukalaa, jos sattuu sahkokatkos. Otokoita ei juurikaan oo nakyny, mutta silti niita on, kinttujen pistosrivistoista paatellen. Vaan eipa ne paljon oo menoa hiastanu.

Tama Colvan ranta on taynna lahinna paikallisia turisteja, joista osa lienee harvoin nahnyt valkoihoista ihmista..Meidatkin on ikuistettu ties kuinka moneen perhealbumiin. :)

Pakko kertoa tahan valiin, kuinka saatiin sydantalammittava vastaanotto kun kaveltiin viereiselle biitsille, Benaulimiin. Siella on eras vanhempi herra, johon ollaan tutustuttu jo kaksi vuotta sitten, lempinimeltaan VanhaUkko, tekee toita vesiurheilun parissa. Oltiin viela hyvan matkan paassa, kun VanhaUkko tunnisti meidat kaukaa, ja pinkaisi juoksuun kadet ojossa tervehtimaan. Ja se vauhti, veti varmasti vertoja Usain Boltille, varsinkin kun pistetaan ikalisa paalle! :) Aivan poikkeuksellisen huippu tyyppi tama VanhaUkko, loistava huumorintaju ja huolehtii ja kaitsee meita kuin omia lapsia konsanaan. :)

Monia muitakin tuttuja riittaa, eteneminen on hidasta, kun jokatoisen kanssa pitaa vaihtaa kuulumiset. Ja kaikki kysyy missa muut on, meita kun oli viime vuonna kahdeksan taalla..Jostain syysta meidat on silloin huomattu taalla kylan raitilla. :D
Ravintoloissa jopa muistetaan mita ollaan viime reissulla tilattu.
Ja ruoka on ollut vallan erinomaista, kertaakaan ei oo tullut vastaan sellasta mita ei voisi syoda tai ei olisi hyvaa. Vaikka ollaan uskaltauduttu maistelemaan paikallisia ruokia. Ei kertaakaan ranskalaisia, pizzaa tai spagettia, niitakin saisi.. :)

Rampoja kerjalaisia on tullut vastaan enemman kuin ennen. Kuka minkakin apuvalineen kehittanyt eteenpain paasemisen avuksi. Oli lautaa missa rullat alla, erilaisia kepukoita, jopa puutarhatuolin avulla yksi raahusti eteenpain.
Aivan sydantasarkevaa. Kaikkia tekisi niin mieli auttaa, mutta kun ei pysty. Rahaakaan ei kuulemma saisi antaa, mutta valilla on pakko..edes vahan lievittaa omaa mielipahaa, toivottavasti myos saajaa. Elama on kovaa.

Aika on kulunut myos pelailun merkeissa. On opeteltu biljardia, pelattu huojuvaa tornia, paikallista versiota kimblesta, erilaisia korttipeleja jne.
Mutta ehka ihan parasta, tanaan paastiin pelaamaan krikettia! Peli, jota intialaiset rakastavat. Eraasta ravintolasta lahtivat tanaan pelaamaan, ja mehan tahdottiin mukaan. :) Ja tokihan meidat mukaan huolittiin. Ensin paastiin pallopojiksi ja koppareiksi, ja vihdoin myos lyomaan. Siina vaiheessa pelikentan koko kummasti pieneni, porukka siirtyi lahemmaksi ja syototkin oli muutamaa astetta kevyempia. :) Mutta loistava peli, melko lahella meian pesapalloa. Ties kuinka hyvia kriketinpelaajia ollaan kun taalta kotiudutaan! :D

Tammoista taalla, huomenna jatketaan matkaa Calanguteen, pohjoisempaan pain.
Katotaan mita sielta loytyy.

Pakko viela mainita tahan loppuun, etta ensimmaista kertaa millaan reissulla, taalla on tarjottu ruohoa ja marihuanaa. Vaan eipa ole tarvetta moista kokeilla, don't worry. :)

Siella on kuulemma lunta enemman kuin omiksi tarpeiksi..koittakaa tareta, aurinkoa taalta! :)
Kuvia laitellaan taas kun ennatetaan.