Snorklausta ja delfiineja

Vihdoin me taas saahan aikaseksi paivittaa tata blogia. Aika tahtoo menna niin nopeeta ja laiskottaa taa kirjottaminen toisinaan.
Oltiin tassa viien paivan reissulla Sulawesissa. Suunnitelmat eri saarien suhteen muuttu muutamaan otteeseen ja lopulta paadyttiin eraalle pienelle Bunaken-saarelle, jossa paastiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Alkuun oliki vahan tottuttelua niin rauhalliseen menoon. Ei liikenteen melua, ei musiikin pauhua, mita taalla Kutalla kuulee oisin omaan huoneeseenki asti. Ruoat oli mahtavat ja kuulu asumisen hintaan. Amparipesulla mentiin siellaki, mutta muuten ihan tyydyttavat asuinpaikat. Patja kylla upotti niin, etta meinas happi loppua.
Niin me paatettiin yhtena paivana lahtee kavellen kylalle, jolle piti kestaa 20min kavellen. Meijan majapaikasta, joka oli siina ihan rannassa ei menny kylalle mitaan selkeeta tieta. Eka siina vahan ettimaan polkua ja niinhan me loyvettiin jonkuasteinen polku. Vahan siina emmittiin, etta onkohan se taa, mutta matkaa jatkettiin. Sellasta viidakkopolkua vedeltiin jonku aikaa, mutta lopulta iski epailys, etta ei me tata pitkin sinne osata. Niin me lahettiin takas pain ja oltiinhan me ihan hakoteilla. No seuraava yritys. Joku pikkupoika lahti meita opastamaan oikeelle tielle ja taas piitkasti eri kinttupolkua ja tulihan sielta tie mita kavella. No sita kaveltiin ja kaveltiin ja aateltiin, etta kohta se kyla varmaan onki, ni kaikkea muuta. Kyseltiin ihmisilta, ni ne sanoo, etta viela puoli tuntia kavelya ja me oltiin varmaan kavelty jo hyvasti reilu puol tuntia. No, niin me paatettiin lopulta hylata koko kylalla kaynti yritys. Kaytiin siina sitten rantoja ihailemassa, mutta sekin oli vahan pettymys. Tosin siella oli yhen suomalaismiehen omistama majapaikka, ja paastiinpa ainaki suomen kielta kayttamaan.

Seuraavana paivana lahettiinki veneella kattoo delfiineja ja snorklaamaan. Ja voi sita delfiinien maaraa. Ei olla ikaan nahty niin paljon ja niin lahelta. Ja ku ne oli niin leikkisia. Useempi hurja hyppyki nahtiin, mutta ei onnistuttu kameralle tallentamaan. Ihan meinas olla vaikeuksia kuvata niita, ku joka puolella vilisi ja ne oli niin vikkelia. Mutta mahtava kokemus, totta viekoon. Sitten kaytiinki kolmessa eri snorklauspaikassa ja onhan se vedenalainen maailma jotain niin mahtavaa. Nahtiin mahtavia koralleja, meritahtia, erilaisia varikkaita kaloja ja Martti ja Hessu vaittaa nahneensa hain (ma en usko). Yhessa kohtaa nahtiin, ku sukeltajat laskeutu veden alle ja kateltiin pinnalta, etta tonne ku itekki uskaltas. Siella ois ollu joku vedenalainen luola ja varmasti mahtava paikka.
No siina innoissamme snorklattiin niin pitkaan ja huonoilla suojakertoimilla, etta jokaisella paloi takalistot. Ja ei oo muuten mukavaa :(. Niita sitten nyt ahkerasti rasvataan. Istuminenki oli aluks vahan hankalaa, mutta ei onneks niin pahasti palettu, etteiko nyt jo alkais olla ihot kohta kunnossa. Ja Reetta polskutteli niin innokkaasti, etta sai rakot varpaisiinsa.
Tosin reissua varjosti se, etta ite kukanenki oli jonkin asteen flunsassa ja veto vahan pois kaikilta. Nayttaa olevan sitkee tauti, ku Reetalla kestany jo yli viikon. Nenaliinaa menee paljon ja apteekista piti hakee vahan rohtoja. Josko se tasta laantus, ku huomenna ois suuntana Gilin saaret. Siella varmaan viikko vierahtaa ja sitten alkaaki meijan Indonesian aika olla lopuillaan ( hui, ku aika menee nopeeta) ja 6.3. lahtee lento kohti Malesiaa, Kuala Lumpuria.