Taalla Kathmandu

Taas ois aika paivittaa kuulumisia talta puolen maailmaa. Tuntuu, etta on taas tapahtunu niin paljon kaikkee, ettei muistakkaan. Yritetaan kuitenkin vahan kertoilla mita me on taalla touhuttu.

No ekanaki siita uudesta yopaikasta. Sinne me siis lahettiin taksilla suuntaamaan vanhasta paikasta ja kovasti epailytti ystavamme sanat, etta niin halpa ja hyva. Muka molempia? Voiskohan olla mahdollista?! Kumarin kanssa lahettiin kuitenkin katsomaan Guest Housea. Matkalla viela niin epailtiin, etta saas nahda mika matkan paassa odottaa.
Siellahan odotti munkkiluostari, jonka porteista astuttiin sisaan ja oltiin vahan ihmeissaan, etta mikahan taa paikka oikeen on. Ja todentotta niin positiivisesti yllatyttiin meijan uudesta yopaikasta. Se oli oikeesti hieno. Hienoimpia mita meilla on koko reissun aikana ollu. Sijaitsee siis munkkiluostari-alueella ( jossa on myos ilmainen sairaala kaikille apua tarvitseville), ja tama munkkien yllapitama guest house. Meijan huoneessa oli kaks kunnollista sankya, oma parveke, oma vessa, valo, joka toimii vaikka sahkot on poikki. (Taalla on hyvin normaalia, ettei sahkoja oo. Melkeenpa harvineisempaa jos ne on.) Hanasta tulee myos lamminta vetta, mika on suorastaan harvinaista herkkua (Huom! Lahes aina... veden tulokaan taalla ei ole itsestaan selvyys). Guest housessa on erittain halpa ravintola ja netti. Ja mika parasta, aamusin saamme herata pikkumunkkien lauluun. Pihassa niita haarii useita ja ne on jotenki niin ihania (nuorimmat varmaan viisi vuotiaita). Tassa yopaikassa ollaan kylla viihdytty paremmin ku missaan.
Ainut mita EHKA voi sanoa miinuspuoleksi on pihassa pyorivat apinat, jotka todellakin saatta tulla sisaan asti jos ovi on auki (pari kertaa oisivat halunneet kylaan tulla, mutta me tylyina sulkemaan ovi nenan eesta). Ulos ei voi jattaa edes kenkia, ku niille saatta apinoilla olla parempaa kayttoo. Ma kylla tykkaan apinoista.
(Maarit on enemman ihastunut niihin pikkumunkkeihin. :) )

Kiitettakoon viela kaikkia, jotka muistitte mun (Reetan) synttarit. Ikaa tulee lisaa kauheeta kyytia. :) Ihanat reissukaverini Hessu ja Martti, seka Marika, Terhi ja Suska tekivat paivasta mahtavan. Myos ystavamme Kumar muisti paivan (vaikka vannotin tytoille, ettei sille siita puhuta mitaan). Tietaahan sen, mita on odotettavissa. Oli valkosta huivia (joka kuulemma tuo onnea ja on joku tan maan juttu, joka annetaan aina juhlapaivana. Voisko verrata siihen, etta suomessa saadaan paljon ruusuja juhlapaivana), budhapatsasta (joka myos oli hyvan elaman ym. jumala), karkkiarasiaa ja kaikkee. Hyva on tarkotus, mutta miten se lahjan vastaanotto onkaan niin vaikeeta. Olihan siina lahjaa jos jonkinlaista myos tyttarilla. Mm. lahjakortti hierontaan ja saunomaan (hoyry- ja normisauna). Kaytiin sitten syomassa ravintolassa ja illan paalle mentiin viela piknikille taytekakkuineen dream gardeniin (joka on ihan Kathmandun keskustan kupeessa, mutta niin rauhallisyyden tyyssija). Kiitos teille siis tytot viela kerran!!! <3

No, viikonloppuna oltiin kolmen paivan reissulla Shitwanissa, kuuden tunnin bussimatkan paassa. Bussimatka oli aika hikinen ja pitkastyttava. Shitwanissa oli kuumaa, siis todella kuumaa verrattuna tanne Kathmanduun. Mutta kuumuudesta viis. Reissu oli muuten mahtava.
Ensimmaisena aamuna lahdettiin kanoottiajelulle, pitkilla puunkuoriin kaiverretuilla kanooteilla. Jokea pitkin, jossa piti oleman krokotiileja. Meita oli toisessa kanootissa noin 12 henkea, toisessa 4. Tasajako siis. :D Ja jokihan oli joistakin kohtaa niin matala etta pohja raapii maata..ja ei auttanut vaikka kuinka vedettiin vatsaa sisaan, oli noustava kanootista jotta saatiin sita eteenpain. Ja sitten pelattiin krokotiileja. Mutta jattivat onneksi rauhaan. :)
Kanoottiretken jalkeen paastiin viidakkokavelylle. Harmikseen ei nahty tiikereita ja sarvikuonoja (ainoastaan kasa sarvikuonon kakkaa :)), mutta viidakkokavelyn kohokohta oli ehka metsassa lymyileva KANA!! ;)
Paastiin myos kylpemaan norsujen kanssa, joka oli suorastaan MAHTAVAA! Kaytiin me viela viidakossa ihaillen nakemaamme turvallisesti norsun selasta. Siella me ketterasti ylitetiin joet ja pusikot jos jonkunlaiset.Ja nahtiinhan me niita vaarallisia sarvikuonojakin ihan lahietaisyydelta.

Palattiin sitten sunnuntai-iltana takas Kathmandun hulinaan ja samaan yopaikkaan. Ei siina sitten ollu vapaana yhtaan samanlaista halpaa huonetta, ni mita viela meijat pistettiin oikeen kunnon 'sviittiin'. Oli oma olohuone, parvekkeita kaksin kappalein, oma jaakaappi ja kaikki. Ensin meille sanottiin, etta ei oo tilaa ku kahdeksi yoksi. No mikas siina. 'Sviitti' oli vahan kalliimpi ja meita vahan huoletti tama rahapuoli. No, kaks yota menee vahan kalliimmassaki. Niin ne lupas, etta voivat kysella viereisesta luostarista meille majapaikkaa muille paiville, kun heilla ei oo tarjota ku kahdeksi yoksi. Kyllahan se meille passas, mutta kun ystavamme Kumar kuuli, ni hanhan paatti alkaa touhuaa ja jarkkaa ja niin jarjesty meille samasta paikkaa taas halpa huone. En kylla tiia miten. :)

No eillen illalla kun tultiin takas gues houselle, ni eihan me saatukkaan enaa meijan huoneen ovee auki. Avain vaan pyori lukossa ja ovi ei liikahtanutkaan suuntaan eika toiseen. No siina sitten pyytamaan munkkia hatiin. Mutta edelleen ei ovi aukea. Lopulta paadyttiin yoksi takas sinne 'sviittiin' mista just samana paivana oltiin muutettu, mutta ilman hammasharjaa jne. ainoastaa niilla kamppeilla milla oltiin liikenteessa.
Tana aamuna sitten pojat ronklas ja vaansi. Kiipes parvekkeen kautta sisaan ja ruuvas lopulta lukon irti. Saatiin nyt sitten tavarat ees pois sielta ja nyt meilla on taas eri huone, mutta toivotaan etta illalla ovi aukeaa.

Ens viikolla saammekin vierailevia tahtia suomen maalta. Niita kovasti tanne ootellaan. Tervetuloa tanne siis Paivi, Anni ja Annukka!! :)