Vihdoin taas kotona.

No niin me saatiin oikeen kunnolla jymäytettyä väkeä. Vähän kylläkin niinku vahingossa. Puolessa välissä reissuahan päätettiin, että yritetään siirtää lippuja myöhemmäksi. Lippujen siirtäminen ei kuitenkaan onnistunut ja meijan ois pitäny ostaa kokonaan uus paluulippu. Vakaasti silti aijottiin, että ei päätetä reissua viela 1.6 vaan otetaan muutama viikko lisää lomaa. Lippujakin jo kateltiin moneen kertaan ja vertailtiin hintoja. Päätettiin sitten, että ennen Nepaliin menoa pitäs olla liput, ettei Marika ja Suska ala meille puhuu järkee ja vaatimaan meitä lähtemään samana päivänä, kun meillä on alkuperäiset liput. Oishan se tosiaan ollu hullua antaa lippujen mennä vanhaksi ja ostaa muutaman viikon takia uudet liput. Mutta siina vaiheessa niin kovasti tuntu siltä, että loma loppuu aika lyhyeen. No, niinpä aateltiin, että vaikkei lippuja oo niin sanotaan, etta 18.6 lähetään vasta Suomeen ja jos tytöt luulee, että meillä on jo liput sille päivälle, ni eipähän kukaan ala puhumaan järkee. :)
No, lippujen osto siirty ja siirty ja pari viikkoo ennen kun reissun ois ollut oikeesti määrä päättyä ja kaheksasta kolme lähti kotisuomeen, alkohan se meilläkin pikkuhiljaa koti-ikävä kalvaa. Tuntu, että on jo aika väsynyt jatkuvaan paikan vaihtoon ja kuumus alko olla Intiassa jo aika kova. Sadekausi oli jo alkanu etelä-Intiassa ja Goallakin se ois alkanut kesäkuussa. Sitä pari päivää sitten siinä mietittiin ja päätettiin, että eiköhän mennä alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Sita sitten "valheita" paljastamaan Marikalle ja Suskalle. :)

No, päätettiinki sitten olla suuremmin huutelematta, että tullaanki alkuperäsen suunnitelman mukaan 1.6. ja päästiinkin yllättämään Alli ja Katja oikeen perusteellisesti ilmestymällä vaan oven taakse. Kyllä me oltiin innoissaan ku pienet tytöt ku päästiin taas kotiin. :D

Nyt sitten kotona hyvin ristiriitaisin tunnelmin. Ihanaa olla kotosuomessa, mutta mihin se neljä kuukautta oikeen hurahtikaan?
Mitä jäi reissusta käteen? Muuttiko se meita jotenkin?
Paljon ehdittiin nähdä ja kokea neljän kuukauden aikana, mutta varmaan kestää hetken analysoida kaikkea mitä on pään sisällä..
Nyt tuntuu lähinnä kummalliselta,oliko sitä edes missään. Täällä on niin erilaista. Kaikki. Vettäkin saa juoda suoraan hanasta. :)

Kellään meistä ei oikeen oo tulevaisuudesta vielä mitään tarkkaa tietoa, mutta eiköhän niitä töitä aina järjesty ja pääse pikkuhiljaa kiinni normiarkeen. Ja pitäähän se täällä suomen päässäkin vähän aikaa lomailla. ;)

Suurkiitos kaikille reissussa mukana olleille!! :)
Koitetaan jossain vaiheessa laitailla tänne vielä muutamia kuvia ja fiiliksiä miten tämä arkeen paluu tulee sujumaan. :)