Kerala, Fort Cochin

Perille on paasty. Pitkan ja vahan nukutun matkan jalkeen ensimmainen paiva, ja vahan toisestakin, meni lepaillessa ja toipuessa matkan rasituksista, ja totutellessa tahan ylenmaaraiseen lampoon. Hyvin on toivuttu ja matkailun makuun taas paasty.

Tama Kerala on Intian kehittynein yhteiskunta. 1800-luvulla taalla aloitettiin sosiaaliuudistuksia, joiden johdosta taalla on korkea elintaso. Lukutaidon, koulutuksen ja terveydenhuollon osalta Intian kehittyneinta vakea.
Ja kyllahan sen huomaa. Tiet on "hyvassa" kunnossa, kaikki asfaltoituja. Kerjalaisia ei ole nahty juuri montaa. Ja nekin mitka on nahty, ovat hyvassa hapessa. Paikalliset auttavat syomisessa ja juomisessa jos ei itse pysty ja ovat muutenkin kavereita. Ei ollenkaan sellaisia hylkioita mita muualla tottunut nakemaan.
Talot on taalla suht hyvakuntoisia, tai ainakin hyvin rakennettu joskus aikoinaan, etenkin tassa ydinalueella. Toki syrjemmalta loytyy sitten jo perus hokkelikylaakin. Samoin taalla on ihan eritavalla nahtavissa erilaisia arkkitehtuurisia seikkoja ja yksityiskohtia. Luonto taalla on vehreampaa, paljon enemman erilaisia puita, jopa eraanlaisia havupuita ollaan nahty. Mutta voi kun nama ymmartaisivat enemman siisteyden ja puhtauden paalle! Kuinka hienoa taallakin sais aikaan, kun pidettais kadut ja luonto puhtaina! No, ehka se ei sitten enaa olis niin sita "intiaa"...

Rantaa taalla ei ole samallalailla kuin Goalla, etta jos uimaan tahtoo ni se onkin jo pidemman kaavan juttu.
Kerala on tunnettu kiinalaisista kalastusverkoistaan, joita rannalla riittaakkin ihan rivikaupalla. Niitahan mekin sitten paineltiin ihailemaan. Ovat kalastajat varmaan tottuneet pallisteleviin turisteihin ja eraat kutsuivatkin meidat katsomaan hommaa lahempaa. Ja mehan mentiin. Ja paastiin samantien toihin! Olivat juuri alkamassa nostamaan verkkoa ylos ja meidathan pistettiin koysien jatkoksi. Siina vedettiin verkkoa ylos hikihatussa, hienojen huutojen saestyksella. Ja mika oli saalis? Ei kovin kummoinen, muutama hassu sintti polski siella.. Mutta ei kummakaan, kun he upottavat sen verkon monta kertaa paivassa ja niita on vierekkain varmasti yli kymmenen laitosta. Eika nyt oo oikeen sesonkiaikakaan. Kuulemma monsuunin aikaan saa parhaat saaliit. Mutta niin kai ne kalamiehet sanovat etta sateella kala syo. :)

Eilen lahdettiin vakain aikomuksin kohti biitsia, jos paasis vaikka uimaan ja kalpeaa ihoa auringolle nayttamaan. No, lahdettiin eran paikallisen oppaan/tuc-tuc-kuskin mukaan. Ensin kierreltiin Fort Cochin katuja ja kauppoja ja kaytiin poliisimuseossa, joka oli muuten aika mielenkiitonen paikka. Ensimmainen toiminnassa ollut poliisilaitos ja ensimmainen poliisimuseo Intiassa.
Sen jalkeen lahdettiin lautalla kohti saarta jossa oli tama maaranpaamme, Cherai-beach. Saarelle paastiin ja tuc-tucilla jatkettiin matkaa. Ajopeli oli jo aikaisemmin hieman yskahdellyt matkalla, mutta oli kulkenut kumminkin. Vaan sitten se sanoi sopimuksen irti. Siina seistiin tien poskessa ihmettelemassa etta mitas nyt. Poika ei ajopelille oikein mitaan osannut tehda, mutta "No problem!" Tyonnettiin tuctuc tien poskeen ja napattiin toinen samanmoinen jolla hurruteltiin loppumatka. Biitsille paastiin ja olikin rauhallinen, ei ollut ketaan muita meidan lisaksi. Paluumatkalle lahdettaessa oli seuraava ongelma, kun oltiin sen verran syrjassa etta siella ei paljon tuctuceja nakynyt. Paatettiin etta kavellaan seuraavalle yleiselle biitsille, josta varmasti loytyy. Kuljettiin muutaman paikallisen asumuksen ohi, joista tuotiin lapset pihalle ihmettelemaan valkolaisia. Yhden pihassa seisoikin sitten tuctuc ja siitahan tama meidan oma kuskimme sai puhuttua meille kyydin takasinpain.
Talon vanha herra lahti meita kuskaamaan hajonneen tuctucin luokse. Hetken siina tuumailivat ja ruuvailivat. Liekko siina oli ongelmana joku etta ei kone saanu kipinaa tai jotain muuta vastaavaa. Ei noista juuri ymmarra... :) Jotakin sulakkeen nakoista osaa sielta ruuvasivat ja kuivailivat. Valilla kaytiin hakemassa katta pidempaa avuksi, toinen imaisi bensaletkua ja poltti suunsa. Mutta lopputulos oli etta peli lahti kayntiin! Me hurraamaan ja vanhaa ukkoa kovasti kiittelemaan. :) Ja matka jatkui.

Mutta nyt jatkuu myos meilla matka. Suuntaamme tanaa etelaan pain, Alleppeyyn. Tarkoitus lahtea tasta metsastamaan oikeaa bussia, saa nahda kuinka kay. :)
Eilen olimme myos taman meidan oppaamme kanssa elefantti-festivaaleilla ja illaksi han kutsui meidat kotiinsa, tapaamaan perhettaan.
Ja voi sita touhua! Mutta siita lisaa ensi kerralla.
Taalla voidaan hyvin.