Kisumu, Bumala, Ugunja...

Seitsemas kokonainen paiva on aluillaan taalla Keniassa. Ja tuntuu etta me oltais oltu taalla jo monta viikkoa! On tapahtunut niin paljon kaikkea erilaista jo ollaan paineltu tukka putkella pitkin Kenian tannerta etta paivat on ihan sekasin ja kukaan ei tiia monesko ja mika viikonpaiva on millonki menossa. :)

Nairobista lahdettiin kohti Kisumua torstaiaamuna. Kulkupelina oli paikallinen matatu, joka oli talla kertaa pakattu ihan asiallisesti, 14 matkustajaa + kuski.
Kisumussa meita oli vastassa paikallinen nuori mies, joka oli varannut meille hotellin valmiiksi. Olimme saaneet Mauricen (suom. Mauri) yhteystiedot jo Suomessa ja olleet haneen etukateen yhteydessa.
Tama osoittautuikin oikein toimivaksi jarjestelyksi. Mauri toimi meidan oppaana/turvamiehena muutaman paivan ajan.
Hanen opastuksellaan kiertelimme ympari Kisumun kaupunkia, markkinoilla, Viktoria-jarven rannalla ym.ym.
Kavimme Kakameka-metsassa, joka on Kenian ainut sademetsa. Siella nahtiin lahinna apinoita ja perhosia, muitakin elaimia siella piti paljon olla mutta ei osunu meian kohalle. Paasymaksutkin oli taas hyvin huomioitu, paikallisilta 200 shillinkia, (alle 2e) turisteilta 20 dollaria (n.13e). Mutta olihan siella mukava tallustella sademetsan siimeksessa.

Ollaan paasty tutustumaan myos toiseen paikalliseen kulkupeliin, poda-podaan. Se on ihan vaan siis polkupyora, jonka takaritsilla on paksu tyyny. Ja ei ku kyytiin ja menoksi! :) Se on yllattavan mukava matkustustapa..taalla on osa teista niin kuoppasia ja huonossa kunnossa etta auton ja tuctucin kyydissa on takamukset paljon kovemmalla koetuksella ku polkupyoran kyydissa. :)

Matatulla matkustaminen on myos koetellut naurulihaksia aika tavalla. Aivan uskomatonta miten naa onnistuukin pakkaamaan auton niin tayteen porukkaa, ja tavarat viela paalle. Me on koitettu laskea enkkoja kuinka paljon on samassa autossa vakee, ja pohjat missa me ollaan oltu kyydissa, on 28 paata + yksi kana. Ja Laura istu kahden tuolin valissa niin etta vaan kankkujen ulkoreunat tukeutu viereisiin penkkeihin, ja pelkas henkensa hadassa koko matkan etta kana nokkasee takapuolesta. Se ku vaani uhkaavan nakosena siella takapuolen tuntumassa. :D Onneks se oli sitte kuitenki aika rauhallinen kanaksi. :)

Naisilla on taalla mita erilaisempia tukkalaitoksia. Kuulemma 90%:lla naisista ei oo omaa tukkaa, vaan se on ajeltu ihan lyhyeksi ja sitte kaytetaan hiuslisakkeita ja peruukkeja. Voi vaihtaa kampausta mielensa mukaan. Katevaa. :)

Otokoita taalla on hirmu vahan, vaikka pelattiin etta niita ois ihan kauheesti. Lahinna hyttysia on nakyny, eika niitakaan jarin paljoa.

Lapset taalla on aivan ihania, moikkailee ja kysyy aina "mita kuuluu?". Ja muutenki ihan kertakaikkisen sulosia. Meilla saattaa kaikilla olla monta pienta kikkarapaata mukana ku taalta kotiudutaan. :)

Toisin sanoen kaikki on menny ihan alyttoman hyvin, on ollu ihan huikean mukavaa. Ihmiset on ystavallisia ja auttavaisia, ei oo kertaakaan tarvinnu pelata missaan. Ja hauskaa on ollu, me on naurettu niin ettei monesti.. Ruoka on ollu hyvaa, eika kenellakaan oo menny mahakaan sekasin.. (nyt ku kirjotan nain ni ens yona jollaki on joku tauti, viimeksiki kavi niin..:) )

Nyt kasetti pyorii tyhjaa ja aikaakin on tassa jo vierahtany, jotta taytyy jatkaa matkaa. Huomena suunnataan kohti Masai Maraa, josta alkaa meian safariseikkailu!
Yovytaan kolme yota teltassa, hiukkasen janskattaa, mutta on meilla kuulemma pari masai-soturia vartiossa villielainten varalta!
Yhta kaikki, lahetaan metsastamaan leijonia...