tiistai 13. syyskuuta 2011
maanantai 5. syyskuuta 2011
Ite Herra Tossavainen tuli kavasee
Kirjotellaanpa viela viime hetken paivityksia taalta Mombasasta. Taa on pakko kertoo. Ette usko mika yllatys oli meijan mokissa eilen. Siella oli ihan oikee apina, sellanen Herra Tossavaisen nakoinen.
Alkuunsakki me oltiin vahan ihmetelty, ku yks yo lattialle ilmesty kuivat banaanin kuoret ja vahan oli sellanen fiilis, etta taalla on kayny joku. Ku eihan me siivot tytot banaanin kuoria heitella. Annettiin asian olla, ku ei mitaan kamalan kummia ollu viela tapahtunu. Mutta eilen kun ma tulin olohuoneeseen, yhtakkia katolta ropsahti lattialle mun ostaman pelin pelinappulapussi ja siella ite apina istu kattoparruilla. Vahan ma taisin kiljahtaa ja luikin vikkelasti keittioon turvaan. Vaan niin luikki apinaki tiehensa. Ja ei se vierailu jaany viimeseksi kerraksi. Illalla loyvettiin tyhja tolkki rikki vaannettyna ja se oli popsinu mun maitohappobakteerit. Siella katon ja seinan valissa on sellanen apinan mentava aukko ja nakojaan kannattaa kaikki arvokas omaisuus pitaa visusti piilossa. Kohta pian apina viuhuttelee meijan passeja puun latvassa ja me ei paasta kotia. :)
Mitas viela. Muuten me ollaan tosiaan otettu melko rennosti taalla. Otettu aurinkoo ja nautittu jokaisesta auringon sateesta. Ollaan me tehty myos pieni snorklausretki ja ratsastettu kamelilla. Jos viela vahan viimehetken ostoksia kerettas, ennen ku kone lahtee kohti kotimaata. Huomenna lahetaan yheksan aikaan illalla ja perilla kotona ollaan keskiviikkona iltapaivalla, jos kaikki menee niinku pitais.
Alkuunsakki me oltiin vahan ihmetelty, ku yks yo lattialle ilmesty kuivat banaanin kuoret ja vahan oli sellanen fiilis, etta taalla on kayny joku. Ku eihan me siivot tytot banaanin kuoria heitella. Annettiin asian olla, ku ei mitaan kamalan kummia ollu viela tapahtunu. Mutta eilen kun ma tulin olohuoneeseen, yhtakkia katolta ropsahti lattialle mun ostaman pelin pelinappulapussi ja siella ite apina istu kattoparruilla. Vahan ma taisin kiljahtaa ja luikin vikkelasti keittioon turvaan. Vaan niin luikki apinaki tiehensa. Ja ei se vierailu jaany viimeseksi kerraksi. Illalla loyvettiin tyhja tolkki rikki vaannettyna ja se oli popsinu mun maitohappobakteerit. Siella katon ja seinan valissa on sellanen apinan mentava aukko ja nakojaan kannattaa kaikki arvokas omaisuus pitaa visusti piilossa. Kohta pian apina viuhuttelee meijan passeja puun latvassa ja me ei paasta kotia. :)
Mitas viela. Muuten me ollaan tosiaan otettu melko rennosti taalla. Otettu aurinkoo ja nautittu jokaisesta auringon sateesta. Ollaan me tehty myos pieni snorklausretki ja ratsastettu kamelilla. Jos viela vahan viimehetken ostoksia kerettas, ennen ku kone lahtee kohti kotimaata. Huomenna lahetaan yheksan aikaan illalla ja perilla kotona ollaan keskiviikkona iltapaivalla, jos kaikki menee niinku pitais.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Terveiset Mombasasta!
On se nykyaan kortinkin lahettaminen helppoa ja edullista! :D
Ja saastyy vielapa rannetupen tulehdukseltakin. :)
Seikkailuja savannilla
Kisumusta jatkettiin matkaa bussilla kohti Naivashaa. Vahan alkuun janskatti, etta miten niin iso kulkupeli pysyy tiella, kun taalla ajotyylit on niin hurjia ja tiet valilla melko huonoja. Ja kyllahan me nahtiinkin matkalla ojassa liki samallainen bussi kyljellaan. Yllattavan tasainen oli kyyti kuitenkin siihen nahen millasta kyyti taalla valilla on.
Matkalla nahtiin ensimmainen seepra bussin ikkunasta. Olihan se hienoo. Jotenki niin hullua, etta niita voi olla oikeesti tuolla vaan vapaana teiden varsilla.
Naivasassa vietettiin yks yo ja seuraavana aamuna jatkettiin matkaa matatulla Mai Mahiuun. Tunnetustihan taalla autot joutuu kovalle koetukselle. (Toyotan ja Nissanin taytyy olla kestavaa laatua. Taalla niita on paljon). Me jo siina matkalla katottiin, etta vahan ilma viuhuu takakontin tiivisteista. Meijan isot rinkat tietty perakontissa. Jatettiin siina matkalla kyytista yks matkustaja ja jatkettiin taas matkaa ja ei aikakaan ni takaluukku levahti auki ja meijan rinkat matkottaa maantiella. Reetta parkas kovalla aanella, etta STOOOOP!! :) No auto pysahty ja rahastaja siina rauhassa tassutteli hakemaan rinkat takaisin kyytiin. Takaa tuli iso rekka, mutta onneksi oli tarpeeksi suuri etaisyys ja rinkat saatiin turvallisesti takaisin kyytiin. Sitten vaan peraluukku narulla kiinni ja matka jatku niinku mitaan ei ois tapahtu. Mehan naurettiin sille koomisuudelle, mutta paikalliset oli ihan ku se ois ihan normi juttu ja niin se varmaan niille olikin. :)
Mai Mahiussa tavattiin meijan safariopas ja lahettiin safariautolla kohti Masai maraa. Voi taas sita vapinaa, mita se kuski sai aikaan silla hurjastelulla. Tiet oli huonossa kunnossa ja vauhti oli hurja. Valilla oltiin niin varmoja, etta se auto kaatuu. Tosin loppu reissusta oppi jo luottamaan, etta kai se ei kaaju ku se ei oo tahankaan mennessa kaatunu.
Meijan safarireissu kesti nelja paivaa ja kolme yota. Yot nukuttiin teltoissa masai-sotureiden valvoessa leiria. Ja voi sita elainten maaraa. Nahtiin puhveleita, elefanetteja, kirahveja, hyeenoja, strutseja, leijonia ja leijonan pentuja, krokotiileja, virtahepoja ja niin paljon muita. On ne vaan niin uljaita elaimia ja on se niin eri naha ne omassa luonnollisessa ymparistossa ja ihan lahelta.
Paastiin seuraamaan vahan puhvelin ja leijonan valista taistelua vieresta. Hitaasti ne hiillosti toisiaan ja kun erehdyttiin ajamaan safariautolla niien taistelutantereen lapi, niin puhveli pinkas meijan auton peraan. Onneksi meijan oppaalla oli tarpeeksi nopsat refleksit ja nopsa kaasujalka, ni ei jouvuttu puhvelin ruhjomaksi. :)
Paastiin myos vierailemaan masai-kylassa. Siina kylassa oli 15 vaimoo yhdella miehella ja asukkaita siina kylassa oli noin 90 henkea. Kaikki oli keskenaan siis jotain sukua, saman isan jalkelaisia. Siella saatiin nahda masaiheimon tansseja, tulen teko taitoja ilman tulitikkuja. Nahtiin kuin ne asui vaatimattomasti pienessa savimajassa, jossa oli yksi nyrkinkokoinen ikkuna ja nukkumasijana oli vain kova lehmannahka ja siina keskella tulisija jossa laitettiin ruokaa. Kyllahan me eletaan niin yltakyllaisyydessa naihin verrattuna.
Safarin jalkeen suunnattiin Nairobiin. Nairobissa nahtiin Tainaa ja Lauraa, jotka oli tullu Tansaniasta muutamiksi paivaksi kaymaan Keniassa. Olihan se mukava naha kavereita tuolla kaukana.
Nairobissa vietettiin yks yo ja lahdettin seuraavana aamuna lentaen kohti Mombasaa. Varattiin valmiiksi yopaikka pariksi paivaa Tiwi-biitsilta, jotta taalla paassa voi sitten paattaa mihin asettuu olemaan. Paikka oli ihan todella hulppee ja rauhallinen. Kolmen makuuhuoneen mokki omalla keittiolla ja muilla mukavuuksilla. Paikka oli tosin todella kallis ja aivan liian rauhallinen ja kaukana kaikesta. Paatettiin siis vaihtaa biitsia ja paadyttiin tanne Diani-biitsille. Nyt meilla on taalla vahintaankin yhta hulppee asunto ja hintaan kuuluu oma kokki, joka tekee meille ruoaksi mita me halutaan ja milloin halutaan. Vahan on kylla vaikee tottua siihen, etta joku haarii siina ja tekee kotihommat sun puolesta. Mutta kokki on mukava ja tekee erinomaista ruokaa. Tosin se on vahan ujo.
Tanaan ollaan lahossa snorklaamaan ja pitaa kai kohta lopetella, jotta on ajoissa valmiina. Kuvat kertoo varmasti enempi. Yritetaan latailla niita tanne lisaa.
Matkalla nahtiin ensimmainen seepra bussin ikkunasta. Olihan se hienoo. Jotenki niin hullua, etta niita voi olla oikeesti tuolla vaan vapaana teiden varsilla.
Naivasassa vietettiin yks yo ja seuraavana aamuna jatkettiin matkaa matatulla Mai Mahiuun. Tunnetustihan taalla autot joutuu kovalle koetukselle. (Toyotan ja Nissanin taytyy olla kestavaa laatua. Taalla niita on paljon). Me jo siina matkalla katottiin, etta vahan ilma viuhuu takakontin tiivisteista. Meijan isot rinkat tietty perakontissa. Jatettiin siina matkalla kyytista yks matkustaja ja jatkettiin taas matkaa ja ei aikakaan ni takaluukku levahti auki ja meijan rinkat matkottaa maantiella. Reetta parkas kovalla aanella, etta STOOOOP!! :) No auto pysahty ja rahastaja siina rauhassa tassutteli hakemaan rinkat takaisin kyytiin. Takaa tuli iso rekka, mutta onneksi oli tarpeeksi suuri etaisyys ja rinkat saatiin turvallisesti takaisin kyytiin. Sitten vaan peraluukku narulla kiinni ja matka jatku niinku mitaan ei ois tapahtu. Mehan naurettiin sille koomisuudelle, mutta paikalliset oli ihan ku se ois ihan normi juttu ja niin se varmaan niille olikin. :)
Mai Mahiussa tavattiin meijan safariopas ja lahettiin safariautolla kohti Masai maraa. Voi taas sita vapinaa, mita se kuski sai aikaan silla hurjastelulla. Tiet oli huonossa kunnossa ja vauhti oli hurja. Valilla oltiin niin varmoja, etta se auto kaatuu. Tosin loppu reissusta oppi jo luottamaan, etta kai se ei kaaju ku se ei oo tahankaan mennessa kaatunu.
Meijan safarireissu kesti nelja paivaa ja kolme yota. Yot nukuttiin teltoissa masai-sotureiden valvoessa leiria. Ja voi sita elainten maaraa. Nahtiin puhveleita, elefanetteja, kirahveja, hyeenoja, strutseja, leijonia ja leijonan pentuja, krokotiileja, virtahepoja ja niin paljon muita. On ne vaan niin uljaita elaimia ja on se niin eri naha ne omassa luonnollisessa ymparistossa ja ihan lahelta.
Paastiin seuraamaan vahan puhvelin ja leijonan valista taistelua vieresta. Hitaasti ne hiillosti toisiaan ja kun erehdyttiin ajamaan safariautolla niien taistelutantereen lapi, niin puhveli pinkas meijan auton peraan. Onneksi meijan oppaalla oli tarpeeksi nopsat refleksit ja nopsa kaasujalka, ni ei jouvuttu puhvelin ruhjomaksi. :)
Paastiin myos vierailemaan masai-kylassa. Siina kylassa oli 15 vaimoo yhdella miehella ja asukkaita siina kylassa oli noin 90 henkea. Kaikki oli keskenaan siis jotain sukua, saman isan jalkelaisia. Siella saatiin nahda masaiheimon tansseja, tulen teko taitoja ilman tulitikkuja. Nahtiin kuin ne asui vaatimattomasti pienessa savimajassa, jossa oli yksi nyrkinkokoinen ikkuna ja nukkumasijana oli vain kova lehmannahka ja siina keskella tulisija jossa laitettiin ruokaa. Kyllahan me eletaan niin yltakyllaisyydessa naihin verrattuna.
Safarin jalkeen suunnattiin Nairobiin. Nairobissa nahtiin Tainaa ja Lauraa, jotka oli tullu Tansaniasta muutamiksi paivaksi kaymaan Keniassa. Olihan se mukava naha kavereita tuolla kaukana.
Nairobissa vietettiin yks yo ja lahdettin seuraavana aamuna lentaen kohti Mombasaa. Varattiin valmiiksi yopaikka pariksi paivaa Tiwi-biitsilta, jotta taalla paassa voi sitten paattaa mihin asettuu olemaan. Paikka oli ihan todella hulppee ja rauhallinen. Kolmen makuuhuoneen mokki omalla keittiolla ja muilla mukavuuksilla. Paikka oli tosin todella kallis ja aivan liian rauhallinen ja kaukana kaikesta. Paatettiin siis vaihtaa biitsia ja paadyttiin tanne Diani-biitsille. Nyt meilla on taalla vahintaankin yhta hulppee asunto ja hintaan kuuluu oma kokki, joka tekee meille ruoaksi mita me halutaan ja milloin halutaan. Vahan on kylla vaikee tottua siihen, etta joku haarii siina ja tekee kotihommat sun puolesta. Mutta kokki on mukava ja tekee erinomaista ruokaa. Tosin se on vahan ujo.
Tanaan ollaan lahossa snorklaamaan ja pitaa kai kohta lopetella, jotta on ajoissa valmiina. Kuvat kertoo varmasti enempi. Yritetaan latailla niita tanne lisaa.
torstai 1. syyskuuta 2011
Viimeiset hetket Kisumussa..
Tutustuimme Kisumussa paikalliseen poikaan (24.v), joka oli orpo ja siksi asunut orpokodissa. Paasimmekin hanen kauttaan kaymaan orpokodissa jossa han oli itse asunut. Varustauduimme matkaan sakillisella makeisia. Ja voi sita lasten riemua kun astuttiin portista sisalle. Lapset ryntasivat meidan luo ja jokainen joka kynnelle kykeni tarttui meita kasista kiinni. Niin me kuljimme ympari pihaa kaikilla lapsia kasipuolessa, parhaimmillaan yhdessa kadessa riippui kolme pienokaista.
Lapset oli likaisissa vaatteissa, raka poskella ja monella pissat housussa. Mutta silti ilosia ja jos voi sanoa niin ehka jopa onnellisia. Heita kohdeltiin hyvin, vaikka puitteet eivat olleetkaan kovin loisteliaat. Paljon kerrossankyja, kaksi nukkui samassa sangyssa. Lapsia siella oli talla hetkella 42, nuorin 8kk.
Sinne sattui samaan aikaan tulemaan myos joku paikallinen nainen, joka tuo sinne lapsille lahjotettuja vaatteita. Lapset ei meinannu housuissaan pysya kun sovittelivat uusia vaatteita milloin mitenkin pain paallensa.
Voitte arvata etta oltiin itku silmassa siella niiden lasten keskella..oli ne niin sydantasarkevan sulosia.
Tais lahtea kaikilla adoptiopaperit jo vetamaan. ;)
Viimeisena iltana Kisumussa saatiin illalliskutsu paikallisen perheen luokse. Perhe oli takalaisen mittapuun mukaan varakas, koti oli hulppea ja monen portin takana. Perheessa oli laakaria, orpokodin johtajaa, opettajaa jne. Mutta aivan alyttoman mukavia ihmisia. Siella me pelattiin ligrettoa, pullon pyoritysta, leikittiin niin suomalaisia kuin kenialaisia laululeikkeja jne. :) Opeteltiin myos alkeita perheen naisvaelta miten kannetaan tavaraa paan paalla. Ja sehan suju, arvannette kai.. :D
Nyt menee nettipaikka kiinni, jatketaan huomena, ylihuomena tai joku paiva...
Lapset oli likaisissa vaatteissa, raka poskella ja monella pissat housussa. Mutta silti ilosia ja jos voi sanoa niin ehka jopa onnellisia. Heita kohdeltiin hyvin, vaikka puitteet eivat olleetkaan kovin loisteliaat. Paljon kerrossankyja, kaksi nukkui samassa sangyssa. Lapsia siella oli talla hetkella 42, nuorin 8kk.
Sinne sattui samaan aikaan tulemaan myos joku paikallinen nainen, joka tuo sinne lapsille lahjotettuja vaatteita. Lapset ei meinannu housuissaan pysya kun sovittelivat uusia vaatteita milloin mitenkin pain paallensa.
Voitte arvata etta oltiin itku silmassa siella niiden lasten keskella..oli ne niin sydantasarkevan sulosia.
Tais lahtea kaikilla adoptiopaperit jo vetamaan. ;)
Viimeisena iltana Kisumussa saatiin illalliskutsu paikallisen perheen luokse. Perhe oli takalaisen mittapuun mukaan varakas, koti oli hulppea ja monen portin takana. Perheessa oli laakaria, orpokodin johtajaa, opettajaa jne. Mutta aivan alyttoman mukavia ihmisia. Siella me pelattiin ligrettoa, pullon pyoritysta, leikittiin niin suomalaisia kuin kenialaisia laululeikkeja jne. :) Opeteltiin myos alkeita perheen naisvaelta miten kannetaan tavaraa paan paalla. Ja sehan suju, arvannette kai.. :D
Nyt menee nettipaikka kiinni, jatketaan huomena, ylihuomena tai joku paiva...
tiistai 23. elokuuta 2011
Kisumu, Bumala, Ugunja...
Seitsemas kokonainen paiva on aluillaan taalla Keniassa. Ja tuntuu etta me oltais oltu taalla jo monta viikkoa! On tapahtunut niin paljon kaikkea erilaista jo ollaan paineltu tukka putkella pitkin Kenian tannerta etta paivat on ihan sekasin ja kukaan ei tiia monesko ja mika viikonpaiva on millonki menossa. :)
Nairobista lahdettiin kohti Kisumua torstaiaamuna. Kulkupelina oli paikallinen matatu, joka oli talla kertaa pakattu ihan asiallisesti, 14 matkustajaa + kuski.
Kisumussa meita oli vastassa paikallinen nuori mies, joka oli varannut meille hotellin valmiiksi. Olimme saaneet Mauricen (suom. Mauri) yhteystiedot jo Suomessa ja olleet haneen etukateen yhteydessa.
Tama osoittautuikin oikein toimivaksi jarjestelyksi. Mauri toimi meidan oppaana/turvamiehena muutaman paivan ajan.
Hanen opastuksellaan kiertelimme ympari Kisumun kaupunkia, markkinoilla, Viktoria-jarven rannalla ym.ym.
Kavimme Kakameka-metsassa, joka on Kenian ainut sademetsa. Siella nahtiin lahinna apinoita ja perhosia, muitakin elaimia siella piti paljon olla mutta ei osunu meian kohalle. Paasymaksutkin oli taas hyvin huomioitu, paikallisilta 200 shillinkia, (alle 2e) turisteilta 20 dollaria (n.13e). Mutta olihan siella mukava tallustella sademetsan siimeksessa.
Ollaan paasty tutustumaan myos toiseen paikalliseen kulkupeliin, poda-podaan. Se on ihan vaan siis polkupyora, jonka takaritsilla on paksu tyyny. Ja ei ku kyytiin ja menoksi! :) Se on yllattavan mukava matkustustapa..taalla on osa teista niin kuoppasia ja huonossa kunnossa etta auton ja tuctucin kyydissa on takamukset paljon kovemmalla koetuksella ku polkupyoran kyydissa. :)
Matatulla matkustaminen on myos koetellut naurulihaksia aika tavalla. Aivan uskomatonta miten naa onnistuukin pakkaamaan auton niin tayteen porukkaa, ja tavarat viela paalle. Me on koitettu laskea enkkoja kuinka paljon on samassa autossa vakee, ja pohjat missa me ollaan oltu kyydissa, on 28 paata + yksi kana. Ja Laura istu kahden tuolin valissa niin etta vaan kankkujen ulkoreunat tukeutu viereisiin penkkeihin, ja pelkas henkensa hadassa koko matkan etta kana nokkasee takapuolesta. Se ku vaani uhkaavan nakosena siella takapuolen tuntumassa. :D Onneks se oli sitte kuitenki aika rauhallinen kanaksi. :)
Naisilla on taalla mita erilaisempia tukkalaitoksia. Kuulemma 90%:lla naisista ei oo omaa tukkaa, vaan se on ajeltu ihan lyhyeksi ja sitte kaytetaan hiuslisakkeita ja peruukkeja. Voi vaihtaa kampausta mielensa mukaan. Katevaa. :)
Otokoita taalla on hirmu vahan, vaikka pelattiin etta niita ois ihan kauheesti. Lahinna hyttysia on nakyny, eika niitakaan jarin paljoa.
Lapset taalla on aivan ihania, moikkailee ja kysyy aina "mita kuuluu?". Ja muutenki ihan kertakaikkisen sulosia. Meilla saattaa kaikilla olla monta pienta kikkarapaata mukana ku taalta kotiudutaan. :)
Toisin sanoen kaikki on menny ihan alyttoman hyvin, on ollu ihan huikean mukavaa. Ihmiset on ystavallisia ja auttavaisia, ei oo kertaakaan tarvinnu pelata missaan. Ja hauskaa on ollu, me on naurettu niin ettei monesti.. Ruoka on ollu hyvaa, eika kenellakaan oo menny mahakaan sekasin.. (nyt ku kirjotan nain ni ens yona jollaki on joku tauti, viimeksiki kavi niin..:) )
Nyt kasetti pyorii tyhjaa ja aikaakin on tassa jo vierahtany, jotta taytyy jatkaa matkaa. Huomena suunnataan kohti Masai Maraa, josta alkaa meian safariseikkailu!
Yovytaan kolme yota teltassa, hiukkasen janskattaa, mutta on meilla kuulemma pari masai-soturia vartiossa villielainten varalta!
Yhta kaikki, lahetaan metsastamaan leijonia...
Nairobista lahdettiin kohti Kisumua torstaiaamuna. Kulkupelina oli paikallinen matatu, joka oli talla kertaa pakattu ihan asiallisesti, 14 matkustajaa + kuski.
Kisumussa meita oli vastassa paikallinen nuori mies, joka oli varannut meille hotellin valmiiksi. Olimme saaneet Mauricen (suom. Mauri) yhteystiedot jo Suomessa ja olleet haneen etukateen yhteydessa.
Tama osoittautuikin oikein toimivaksi jarjestelyksi. Mauri toimi meidan oppaana/turvamiehena muutaman paivan ajan.
Hanen opastuksellaan kiertelimme ympari Kisumun kaupunkia, markkinoilla, Viktoria-jarven rannalla ym.ym.
Kavimme Kakameka-metsassa, joka on Kenian ainut sademetsa. Siella nahtiin lahinna apinoita ja perhosia, muitakin elaimia siella piti paljon olla mutta ei osunu meian kohalle. Paasymaksutkin oli taas hyvin huomioitu, paikallisilta 200 shillinkia, (alle 2e) turisteilta 20 dollaria (n.13e). Mutta olihan siella mukava tallustella sademetsan siimeksessa.
Ollaan paasty tutustumaan myos toiseen paikalliseen kulkupeliin, poda-podaan. Se on ihan vaan siis polkupyora, jonka takaritsilla on paksu tyyny. Ja ei ku kyytiin ja menoksi! :) Se on yllattavan mukava matkustustapa..taalla on osa teista niin kuoppasia ja huonossa kunnossa etta auton ja tuctucin kyydissa on takamukset paljon kovemmalla koetuksella ku polkupyoran kyydissa. :)
Matatulla matkustaminen on myos koetellut naurulihaksia aika tavalla. Aivan uskomatonta miten naa onnistuukin pakkaamaan auton niin tayteen porukkaa, ja tavarat viela paalle. Me on koitettu laskea enkkoja kuinka paljon on samassa autossa vakee, ja pohjat missa me ollaan oltu kyydissa, on 28 paata + yksi kana. Ja Laura istu kahden tuolin valissa niin etta vaan kankkujen ulkoreunat tukeutu viereisiin penkkeihin, ja pelkas henkensa hadassa koko matkan etta kana nokkasee takapuolesta. Se ku vaani uhkaavan nakosena siella takapuolen tuntumassa. :D Onneks se oli sitte kuitenki aika rauhallinen kanaksi. :)
Naisilla on taalla mita erilaisempia tukkalaitoksia. Kuulemma 90%:lla naisista ei oo omaa tukkaa, vaan se on ajeltu ihan lyhyeksi ja sitte kaytetaan hiuslisakkeita ja peruukkeja. Voi vaihtaa kampausta mielensa mukaan. Katevaa. :)
Otokoita taalla on hirmu vahan, vaikka pelattiin etta niita ois ihan kauheesti. Lahinna hyttysia on nakyny, eika niitakaan jarin paljoa.
Lapset taalla on aivan ihania, moikkailee ja kysyy aina "mita kuuluu?". Ja muutenki ihan kertakaikkisen sulosia. Meilla saattaa kaikilla olla monta pienta kikkarapaata mukana ku taalta kotiudutaan. :)
Toisin sanoen kaikki on menny ihan alyttoman hyvin, on ollu ihan huikean mukavaa. Ihmiset on ystavallisia ja auttavaisia, ei oo kertaakaan tarvinnu pelata missaan. Ja hauskaa on ollu, me on naurettu niin ettei monesti.. Ruoka on ollu hyvaa, eika kenellakaan oo menny mahakaan sekasin.. (nyt ku kirjotan nain ni ens yona jollaki on joku tauti, viimeksiki kavi niin..:) )
Nyt kasetti pyorii tyhjaa ja aikaakin on tassa jo vierahtany, jotta taytyy jatkaa matkaa. Huomena suunnataan kohti Masai Maraa, josta alkaa meian safariseikkailu!
Yovytaan kolme yota teltassa, hiukkasen janskattaa, mutta on meilla kuulemma pari masai-soturia vartiossa villielainten varalta!
Yhta kaikki, lahetaan metsastamaan leijonia...
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kuvamaistiaisia..
klo.3 yolla, ei sijaa majatalossa...
Kaupunkinakymaa Nairobista
Katunakymaa
Kuinka moni liikuttas tammosta?
Nairobi
Turvallisesti perilla! Lennot sujui suht kivuttomasti, vaihtoaika oli lyhyt ja lennotki vaan kolmen ja kuuden tunnin patkat. Aikakin on taalla sama kun Suomessa, joten ei oo edes aikaerorasitusta.
Tosin perilla oltiin vasta yhden jalkeen yolla ja sen jalkeen tietysti viisumien saaminen otti oman aikansa..kasipelilla, kasipelilla tietysti. Tai no, oikeestaan olihan niilla aika hienot valineet, valokuvaa ei tarvinnu, koska ne otti jollakin web-kameran tapasella kuvan suoraan koneelle. Nyt meidat on siis tallennettu ties mihin Afrikan salaisiin kansioihin. :)
Kentalla meita oltiin vastassa hotellilta, josta meilla piti olla varattuna viiden hengen huone kahdelle ekalle yolle. Huom. Piti!
Kaikilla taisi enemman tai vahemman siintaa mielessa peti ja tyyny johon paansa kallistaa, mutta, welcome to Africa! Eihan se liene edes mahollista etta ois ihan niin putkeen menny.. Hotellille paastya saimme kuulla etta tama meille varattu huone ei olekaan viela vapaa, koska edelliset asukkaat olivatkin paattaneet jaada viela pidemmaksi aikaa.
No, heilla oli tarjota meille yksi kahden hengen huone ja kolmen pitaisi sitten lahtea johonkin toiseen hotelliin. Ja kello oli tosiaan siina kolmen pintaan yolla. Mehan ei sellaiseen suostumaan ollenkaan. Joko kaikki lahtee tai kaikki jaa.
Respan poika alkoi sitten soittelemaan Nairobin hotelleja lapi loytyisiko mistaan sijaa viidelle. Ja edelleen huomioon ottaen kellonaika, ei ollut kovin tuloksekasta se soittelu.
Lopulta paadyttiin siihen etta otetaan se kahden hengen huone, jonka parisangyssa mahtui kohtalaisesti kolme nukkumaan. Pojat viela raahasivat kaksi lisapatjaa lattialle, niin johan me viimein paastiin oikaisemaan koipemme.
Sen verran vasynytta porukkaa oli, etta alkoi siina jo olemaan pienta hysteriankin poikasta ilmassa ja piti hillita hepulikohtauksia ettei ihan koko hotelli olis heranny siihen haaryyseen.. (vain ehka kahteen tai kolmeen huoneeseen syttyi valot..):D Anyway, ihan hyvin siis, etta nauratti kuitenki. :)
Hyvin, vaikkakin lyhyesti, nukutun yon jalkeen saatiin maittava aamupala, joka kuuluu hintaan. Saatiin myos uudet, tilavammat huoneet. Lamminta vettakin piti suihkusta tuleman, mutta meian toisesta huoneesta ei tietenkaan tullu. No, paastiin naapurihuoneeseen suihkuun ni sekin jarjesty.
Suihkun jalkeen piti tietysti kokeilla vahan hiustenkuivainta (se on matkaversio, turhaan siela naureskelette!), mutta takalaiset pistorasiat ei ilmeisesti tykannyt suomalaisesta kuivurista. Hyvin lahti paalle, mutta kohta kuulu 'tsup', ja pistorasiasta nousi mustaa savua... Kokeiltiin sinnikkaina viela toista pistoketta mutta siina kavi sama juttu, lisaksi koko hotellista pimeni hetkeksi valot! Ilmeisesti joku sulake meni koska joku piippasi respassa kovasti. Kolmatta pistoketta ei enaa uskallettu kokeilla (niita olis ollu nelja..) :D
No, onneksi on keksitty lattiatuuletin, toimii myos hiustenkuivaajana! ;)
Tanaan ollaan suuniteltu tulevia paivia ja menoja. Kaytiin firmassa josta oltiin varattu safari jo etukateen, sumplittiin miten mennaan ja mista, mita tarvitaan mukaan jne. Hommattiin myos pari paikallista liittymaa, ihan vaan helpottamaan asioiden hoitamista. Samoin kaytiin vahan katsastamassa Nairobin shoppailumahollisuuksia. Tosin taalta ei kuulemma kannata kauheasti ostella, kallista ja laatu saattaa olla sita sun tata.
Illalla paastiin viela kokeilemaan paikallista kulkupelia, matatua. Se on vahan niinku Hiace-pakettiauto, hiukkasen isompi vain. Ja kyytiintulijoitahan ei taalla(kaan) pain lasketa. Aina mahtuu muutama lisaa, lopuilla on sitte osa raajoista auton ulkopuolella. :)
Kaytiin nimittain Nairobin keskustassa varmistelemassa bussikyytia huomiselle. Hotellilta lahti pari korstoa meille turvamiehiksi/oppaiksi, ei me muuten ois uskallettukaan lahtea. :) Testattiin myos afrikkalainen ravintola, ja ei kylla tarvinnu pettya. Ruoka on ainaki tahan mennessa ollu hyvaa.
Muutenkin ollaan tosi positiivisella fiiliksella. Ihmiset on ollu tosi ystavallisia ja avuliaita, eika liian tyrkkyja.
Yleisilmekin on suht siisti, ei juurikaan roskia, ja kerjalaisiakaan ei oo montaa nakyny. Liikenne ei ole lahellekaan niin kaoottista kuin esim. Intiassa. Suurkaupungiksi ihmeen hiljainen.
Polyista taalla on, ja saa on melko viilea. Aurinko kun paistaa niin on lammin, mutta kun se menee pilveen ni jo on tarvetta pitkahihaselle. Asteita on ehka n.20. Illat, ja varsinkin yot on tosi viileita. Paikallistenkin mukaan epatavallisen kylma tahan aikaan. Mutta hyvin me on silti viihdytty. :)
Huomena jatketaan matkaa kohti Kisumua, Viktoriajarven rannalle.
Aamupala tiedossa klo.6.30. Etta kaikki toihinlahtijat, meki joudutaan taalla heraamaan hirmu aikasin. Jos yhtaan lohduttaa. :D
Usiku mwema! Hyvaa yota!
Tosin perilla oltiin vasta yhden jalkeen yolla ja sen jalkeen tietysti viisumien saaminen otti oman aikansa..kasipelilla, kasipelilla tietysti. Tai no, oikeestaan olihan niilla aika hienot valineet, valokuvaa ei tarvinnu, koska ne otti jollakin web-kameran tapasella kuvan suoraan koneelle. Nyt meidat on siis tallennettu ties mihin Afrikan salaisiin kansioihin. :)
Kentalla meita oltiin vastassa hotellilta, josta meilla piti olla varattuna viiden hengen huone kahdelle ekalle yolle. Huom. Piti!
Kaikilla taisi enemman tai vahemman siintaa mielessa peti ja tyyny johon paansa kallistaa, mutta, welcome to Africa! Eihan se liene edes mahollista etta ois ihan niin putkeen menny.. Hotellille paastya saimme kuulla etta tama meille varattu huone ei olekaan viela vapaa, koska edelliset asukkaat olivatkin paattaneet jaada viela pidemmaksi aikaa.
No, heilla oli tarjota meille yksi kahden hengen huone ja kolmen pitaisi sitten lahtea johonkin toiseen hotelliin. Ja kello oli tosiaan siina kolmen pintaan yolla. Mehan ei sellaiseen suostumaan ollenkaan. Joko kaikki lahtee tai kaikki jaa.
Respan poika alkoi sitten soittelemaan Nairobin hotelleja lapi loytyisiko mistaan sijaa viidelle. Ja edelleen huomioon ottaen kellonaika, ei ollut kovin tuloksekasta se soittelu.
Lopulta paadyttiin siihen etta otetaan se kahden hengen huone, jonka parisangyssa mahtui kohtalaisesti kolme nukkumaan. Pojat viela raahasivat kaksi lisapatjaa lattialle, niin johan me viimein paastiin oikaisemaan koipemme.
Sen verran vasynytta porukkaa oli, etta alkoi siina jo olemaan pienta hysteriankin poikasta ilmassa ja piti hillita hepulikohtauksia ettei ihan koko hotelli olis heranny siihen haaryyseen.. (vain ehka kahteen tai kolmeen huoneeseen syttyi valot..):D Anyway, ihan hyvin siis, etta nauratti kuitenki. :)
Hyvin, vaikkakin lyhyesti, nukutun yon jalkeen saatiin maittava aamupala, joka kuuluu hintaan. Saatiin myos uudet, tilavammat huoneet. Lamminta vettakin piti suihkusta tuleman, mutta meian toisesta huoneesta ei tietenkaan tullu. No, paastiin naapurihuoneeseen suihkuun ni sekin jarjesty.
Suihkun jalkeen piti tietysti kokeilla vahan hiustenkuivainta (se on matkaversio, turhaan siela naureskelette!), mutta takalaiset pistorasiat ei ilmeisesti tykannyt suomalaisesta kuivurista. Hyvin lahti paalle, mutta kohta kuulu 'tsup', ja pistorasiasta nousi mustaa savua... Kokeiltiin sinnikkaina viela toista pistoketta mutta siina kavi sama juttu, lisaksi koko hotellista pimeni hetkeksi valot! Ilmeisesti joku sulake meni koska joku piippasi respassa kovasti. Kolmatta pistoketta ei enaa uskallettu kokeilla (niita olis ollu nelja..) :D
No, onneksi on keksitty lattiatuuletin, toimii myos hiustenkuivaajana! ;)
Tanaan ollaan suuniteltu tulevia paivia ja menoja. Kaytiin firmassa josta oltiin varattu safari jo etukateen, sumplittiin miten mennaan ja mista, mita tarvitaan mukaan jne. Hommattiin myos pari paikallista liittymaa, ihan vaan helpottamaan asioiden hoitamista. Samoin kaytiin vahan katsastamassa Nairobin shoppailumahollisuuksia. Tosin taalta ei kuulemma kannata kauheasti ostella, kallista ja laatu saattaa olla sita sun tata.
Illalla paastiin viela kokeilemaan paikallista kulkupelia, matatua. Se on vahan niinku Hiace-pakettiauto, hiukkasen isompi vain. Ja kyytiintulijoitahan ei taalla(kaan) pain lasketa. Aina mahtuu muutama lisaa, lopuilla on sitte osa raajoista auton ulkopuolella. :)
Kaytiin nimittain Nairobin keskustassa varmistelemassa bussikyytia huomiselle. Hotellilta lahti pari korstoa meille turvamiehiksi/oppaiksi, ei me muuten ois uskallettukaan lahtea. :) Testattiin myos afrikkalainen ravintola, ja ei kylla tarvinnu pettya. Ruoka on ainaki tahan mennessa ollu hyvaa.
Muutenkin ollaan tosi positiivisella fiiliksella. Ihmiset on ollu tosi ystavallisia ja avuliaita, eika liian tyrkkyja.
Yleisilmekin on suht siisti, ei juurikaan roskia, ja kerjalaisiakaan ei oo montaa nakyny. Liikenne ei ole lahellekaan niin kaoottista kuin esim. Intiassa. Suurkaupungiksi ihmeen hiljainen.
Polyista taalla on, ja saa on melko viilea. Aurinko kun paistaa niin on lammin, mutta kun se menee pilveen ni jo on tarvetta pitkahihaselle. Asteita on ehka n.20. Illat, ja varsinkin yot on tosi viileita. Paikallistenkin mukaan epatavallisen kylma tahan aikaan. Mutta hyvin me on silti viihdytty. :)
Huomena jatketaan matkaa kohti Kisumua, Viktoriajarven rannalle.
Aamupala tiedossa klo.6.30. Etta kaikki toihinlahtijat, meki joudutaan taalla heraamaan hirmu aikasin. Jos yhtaan lohduttaa. :D
Usiku mwema! Hyvaa yota!
tiistai 16. elokuuta 2011
Hapa tena! (täällä taas!)
"Loppujen lopuksi maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä — niitä jotka pysyttelevät kotona ja niitä jotka eivät." — Rudyard Kipling
Kumpaankohan kategoriaan me kuulutaan?! ;)
No, yhtä kaikki me aiotaan jälleen hetkeksi karistaa kotimaan tomut varvassandaaleista ja lähteä vallottamaan uusia seutuja.
Ja tällä kertaa vallotuksen kohde on oikeastikin muuttunut! :)
Meitä lähtijöitäkin on tällä kertaa kokonaista viisi, sama porukka millä oltiin Indonesiassa.
Suuntana siis Afrikka, ja siellä tarkemmin Kenia. Edessä on maaseutumatkailua, safariseikkailuja, rantaelämää -ainakin.
Mitä muuta tulee vastaan, se ehkä selviää teillekin tätä kautta. Tarkotus ainakin yrittää saada tänne kuvia ja kuulumisia, mikäli se on mahdollisuuksien rajoissa! Ja eiköpähän tuo ole..
Nyt ehtii vielä muutaman tunnin nukkua ennen viimehetken pakkailuja ja lähtöpaniikkia! Hitusen enemmän jännittää tämä reissu kun aikasemmat.. tietysti ihan uusi maa meille kaikille ja astetta hurjempia juttujakin sieltä kuultu.
Mutta eiköhän me ihan hyvin pärjätä, hakuna matata! :)
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)