Karnevaaleista
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Kuvia matkanvarrelta
Tassapa jotain kuvia taasen. Jatettiin nyt kuvatekstit laittamatta, ku hidastaa niin paljon kuvien laittoa, mutta kuvat puhukoot puolestaan. Lisaa tulee taas ku keretaan laittaa... :)
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Jatkoa edelliseen...
Mysoressa viivyttiin kaksi paivaa. Matkaa jatkettiin taas anivarhain aamulla..
Kauhean tarkkaan ei jaksa selostaa jokaista kohdetta, ja tottapuhuen ei enaa edes muistakkaan :), mutta paivien aikana kaytiin vaihtelevalla menestyksella lapi temppeleita, kukkamarkkinoita, lintupuistoa, jossa muuten nahtiin jopa krokotiilin selkakin! :) Mukaan mahtui myos norsutarha, jossa oli mahdollista ratsastaa, me jatettiin se osio kuitenkin valiin. Sita jo joskus kokeiltu. Veneella mentiin sinne pienen joen yli, mutta poistuloon haluttiin vahan ekstremea ja paatettiin kahlata vastarannalle. Kauhean syva se joki ei ollut, mutta kivia pitkin loikittiin, ja tietysti ne kivet oli mukavan liukkaita. Melkein kunnialla selvittiin, loppumetreilla Hessu kohlasi niin etta varpaansyrja aukesi ja toinen sandaali lahti virran vietavaksi. Sandaali menetettiin, kuskin urheista pelastusyrityksista huolimatta. Ja Hessun varvaskin alkaa olla kuosissaan, ei huolta siis. :)
Yksi temppelireissu oli muita mukavampi kun paasi vahan urheilemaan. Temppeli sijaitsi vuoren huipulla johon johti kiviportaat. Portaita oli 750. Ei muuta ku tossua toisen eteen. Aurinko paahtoi ylapuolella. Ja portailla ei todella ollut mitaan standardikokoa. Osa oli matalia ja osia portaista sai tosiaan Kiiveta! Mutta olipahan huippu olo sen jalkeen, ja hikimarka. :)
Reissun kohokohta
Kuskillamme (Sadhu) oli kaveri, jolla taas oli seta ja tati (uncle ja amma) jotka taas asuivat vuorella, joka taas sijaitsi 30km viidakon suuntaan kaupungista nimelta Madikeri. Sadhu itsekaan ei ollut kaynyt tassa paikassa, olipahan nahnyt kuvia ja kuullut tarinoita. No tapasimme taman Sadhun kaverin sitten keskiviikkoaamuna. Myyntipuhehan siina alkoi tietenkin. Kuulosti toki hienolta paikalta, ja lupasimmepa sitten etta mennaan ainakin katsomaan. Se ei siis ollut mikaan guest house, hotelli tai vastaava, vaan taman pariskunnan koti, joilta sai kotimajoitusta. Jokusia turisteja siella ilmeisesti on ollut, mutta ei kovin runsaasti. Ja me saimme kunnian olla ensimmaiset Goalta tulevat.
Niinpa lahdimme kohti vuoristoa. Ennen loppukilometreja pysahdyimme pienessa kylassa, josta piti ostaa tarvittavat vedet ym., joita ei tietenkaan paikan paalta enaa saisi. Vessapaperia yritimme metsastaa, mutta ei koko kylassa tunnettu moista tuotetta. :) Onneksi oli sen verran edellisia tallessa etta parjattiin.
Seta oli tullut meita vastaan tahan kylaan ja osti samalla ruokatarvikkeita, saatiin itse jopa vaikuttaa etta mita halutaan syoda. Ja mehan haluttiin perunoita. Ja kanaa. Ja possua. Ja setahan osti. :)
Viimeiset noin 5km oli sen paivasta vuoristotieta, etta ei moista olla ennen nahty! Niin kuoppaista ja mutkaista ja rikkinaista ja kivista etta autoparkaa kavi saaliksi. Kuski melkein itkua vaansi autonsa puolesta.
Seta oli tullut jeepilla meita vastaan ja paineli edella sora pollyten. Ei jotenkin sitten oltu hoksattu menna sen jeepin kyytiin, olisi ehka sujunut kaikin puolin napparammin. Mutta paastiin kuitenkin perille, juuri ja juuri. :)
Hirmu vaikea kuvailla millainen paikka se oli, mutta yritetaan. Iso kivitalo, jossa oli kolme makuuhuonetta, olohuone, ruokailuhuone ja keittiokomero. Sahkotkin oli, tosin ei kovin paljon lamppuja, ja sahkotkin oli pois joka ilta puoli kahdeksasta puoli yhdeksaan. Ja oli muuten televiisio ja lankapuhelinkin talossa. Ja tiukasti aina liinan alla kun ei ollut kaytossa. :)
Talonvaen mielesta suurin ongelma oli se, kun ei ollut kunnon vessaa eika suihkua. Oli vain intialainen vessa. Eihan se meille ollut ongelma ollenkaan. :)
Tosin meille oli sanottu etta siella paasee kuumaan suihkuun, ja tokihan me kuviteltiin etta se tarkoittaa niinkuin oikeata suihkua ikaan. Mutta ei ihan niin. Suihkun virkaa toimitti ulkovessan nurkassa pata, jossa vesi lammitettiin ja siita sitten lantrattiin ampariin sopivaa pesuvetta. Eihan sekaan ollut meille ongelma, tokihan sita on suomessa opittu saunomaan amparipesulla. :)
Taytyy sanoa etta se oli ihanan tunnelmallista. Peseytya nyt kynttilanvalossa ja tuli ratisi padan alla. Ainoa ongelma oli vain savu joka kirveli silmia. Mutta olipahan het' savusaunatunnelma. :)
Maisemat oli aivan huikeita. Ylapuolella kohoili vuorenhuippuja ja alapuolella kohisi joki. Puita, kukkia. Kaunista. Illalla istuttiin joen rannalla nuotion loimussa ja laulettiin nuotiolauluja ja ihailtiin tahtitaivasta. Oli niin hiljaista ja rauhallista. Tai oikeastaan ei voi sanoa hiljaista, Intian luonto ei ole koskaan hiljaa, mutta ne oli luonnon aania..kaiken sen liikenteen halyn ja muun metelin jalkeen se tuntui niin rauhoittavalta. :)
Olimme ensialkuun vahan huolissamme, etta minkahanlaista ruokaa mahdamme taalla saada. Illalliseksi oli tarkoitus olla kanaa ja perunoita. Mietitytti, etta miten ihmiset jotka eivat ole koskaan itse syoneet lihaa, osaa sita valmistaa. Mutta huoli pois. Mika juhlahetki kun paastiin poytaan. Keitettyja perunoita! Ja kanakastiketta. (Varsinkin Reetalla oli Joulu! :D)
Ja oli muuten hyvaa. Ihan parhaimmasta paasta ruokia mita ollaan taalla saatu.
Meidan makuuhuoneessa oli kaksi leveaa sankya, joissa kovat patjat ja tyynyt. Mutta sehan on taalla ihan normaalia. :) Tunnelma oli vahan kuin jossain vanhassa mummolassa. (Mummolatunnelmaa lisasi entisestaan kaappikello joka loi puoli- ja tasatunnein.:)) Vain yksi himmea hehkulamppu valaisi huonetta. Vaan silti Maaritin harjaantunut silma havaitsi ensimmaisena seinalla kiipeilevan Valtavan hamahakin. Ajoivathan sen toki pois, mutta nukuppa nyt siina sitten kun tuntuu etta hamahakkeja vilistaa siella sun taalla! Mutta taytyy sanoa etta se oli kylla ainoa laatuaan, mitaan muitakaan elavia ei huonessa meidan lisaksi nakynyt. Onneksi. :)
Seuraavana aamuna lahdettiin ihailemaan maisemia. Ensiksi jyrryytettiin Jeepilla muutama kilometri johonkin. Siita jatkettiin jalkaisin, suuntana vesiputoukset. Melkoista viidakkopolkua koluttiin alaspain, millon mistakin puunjuuresta kiinnipitaen. Mutta paastiin perille. Ja kannatti koluta. Vesi ryoppysi kallioilta alas ja muita ihmisia ei nakynyt mailla halmeilla. Oli vallan virkistavaa uida kylmassa ja makeassa vedessa! Vesiputouksien aarella nautittiin olosta jonkun aikaa, evaita syoden.
Sielta kavuttiin sitten ylos, oma urakkansa sekin, ja jeepilla taas vuorenrinnetta ylospain. Ja kohta taas matka jatkui jalkaisin, kohti vuorenhuippua. Ei sentas ihan huipulle asti kavuttu, mutta niin ylos kuitenkin, etta maisemat oli makeita.
Illalliseksi oli sovittu etta saadaan paikallista kanaa, eli kukkoa. No, mistapa sita? Vuorilta takaisin tullessa seta pysahtyi jokaisen talon kohdalle ja kukkoa kyselemaan. Muutamia siella nahtiin juoksentelevan, mutta eipa kukaan halunnut kukostaan luopua. Kaikki olisivat halunneet lisaa kukkoja. Kylla me lopunperin kukkoa saatiin, mutta alkuperasta ei ollut tietoa. Liekko olivat joutuneet oman kukkonsa teurastamaan..? :D Mutta hyvaa oli, vaikka olisi meille se tavallinen kanakin kelvannut, mutta kun olivat kukkoa luvanneet, niin olihan se sita sitten oltava. :)
Seuraavana aamuna lahdettiin jatkamaan matkaa, ja tarkoitus oli viela yksi yo viipya tien paalla. Meita ei enaa ihan hirveasti olisi temppelit huvittaneet, ja pohdimmekin etta miten ihmeessa niita valteltas. Mutta sattuikin sopivasti, kun odoteltiin suomesta saapuvan vieraita maanantaiksi ja saatiinkin sitten viesti etta he ovatkin taalla jo sunnuntaina. Me siina sitten puhumaan iltasella, etta voitaisiinko aamulla ajaa suoraan Goalle, etta ehdittaisiin pesta pyykkia ym. asioita toimitella. Saatiin sitten hullu idea etta eiko se oo sama ajella sitten jo samana iltana Goalle eika suotta enaa yota nukkumaan. No kuskihan suostui, kunhan me luvattiin olla nukkumatta. :) Niinpa me suunnattiin auto kohti Goaa, ja oltiin aamukahden aikoihin perilla. Ja olo oli kuin olisi kotiin tullut! :)
Lauantaipaiva kului sitten pyykkia pestessa ja asioita toimitellessa. Tarkoitus oli sunnuntaiaamuna lahtea Palolem-beachille ja katella sielta majapaikat valmiiksi suomesta saapuville. Mita viela, neljalta aamuyolla soi puhelin ja siella ne suomivieraat oli Mumbaissa ja olivat saaneet lentoliput Goalle jo samalle aamulle. Niinpa he olivatkin taalla jo seisemalta aamulla. Voi sita jalleennakemisen riemua! :)
Ja tuliaisiakin saatiin heti hirmusesti. Oli Fazerin sinista, salmiakkia, purkkaa ja Ruisleipaa! Ei sita muistanutkaan miten hyvalta se oikea ruisleipa maistuu! Etta nauttikaapa siita siella Suomessa! :D
Taalla me on nyt pari paivaa touhuttu kaksinkertaisella porukalla, kun kolme lisavahvistusta saatiin viikon ajaksi. Mutta siita sitten myohemmin. Nyt on taas poistuttava paikalta.
Pieni loppuhuomautus viela, me on taalla pohdittu etta mahtaakohan tata kukaan edes lukeakaan..liekko me ihan turhaan taalla nappaimistoa kulutetaan, kun niin on hiljasta silla puolella. Mikali tanne asti oot lukenu niin pistahan jotain puumerkkia etta kannattaako meian jatkaa. :D
Kauhean tarkkaan ei jaksa selostaa jokaista kohdetta, ja tottapuhuen ei enaa edes muistakkaan :), mutta paivien aikana kaytiin vaihtelevalla menestyksella lapi temppeleita, kukkamarkkinoita, lintupuistoa, jossa muuten nahtiin jopa krokotiilin selkakin! :) Mukaan mahtui myos norsutarha, jossa oli mahdollista ratsastaa, me jatettiin se osio kuitenkin valiin. Sita jo joskus kokeiltu. Veneella mentiin sinne pienen joen yli, mutta poistuloon haluttiin vahan ekstremea ja paatettiin kahlata vastarannalle. Kauhean syva se joki ei ollut, mutta kivia pitkin loikittiin, ja tietysti ne kivet oli mukavan liukkaita. Melkein kunnialla selvittiin, loppumetreilla Hessu kohlasi niin etta varpaansyrja aukesi ja toinen sandaali lahti virran vietavaksi. Sandaali menetettiin, kuskin urheista pelastusyrityksista huolimatta. Ja Hessun varvaskin alkaa olla kuosissaan, ei huolta siis. :)
Yksi temppelireissu oli muita mukavampi kun paasi vahan urheilemaan. Temppeli sijaitsi vuoren huipulla johon johti kiviportaat. Portaita oli 750. Ei muuta ku tossua toisen eteen. Aurinko paahtoi ylapuolella. Ja portailla ei todella ollut mitaan standardikokoa. Osa oli matalia ja osia portaista sai tosiaan Kiiveta! Mutta olipahan huippu olo sen jalkeen, ja hikimarka. :)
Reissun kohokohta
Kuskillamme (Sadhu) oli kaveri, jolla taas oli seta ja tati (uncle ja amma) jotka taas asuivat vuorella, joka taas sijaitsi 30km viidakon suuntaan kaupungista nimelta Madikeri. Sadhu itsekaan ei ollut kaynyt tassa paikassa, olipahan nahnyt kuvia ja kuullut tarinoita. No tapasimme taman Sadhun kaverin sitten keskiviikkoaamuna. Myyntipuhehan siina alkoi tietenkin. Kuulosti toki hienolta paikalta, ja lupasimmepa sitten etta mennaan ainakin katsomaan. Se ei siis ollut mikaan guest house, hotelli tai vastaava, vaan taman pariskunnan koti, joilta sai kotimajoitusta. Jokusia turisteja siella ilmeisesti on ollut, mutta ei kovin runsaasti. Ja me saimme kunnian olla ensimmaiset Goalta tulevat.
Niinpa lahdimme kohti vuoristoa. Ennen loppukilometreja pysahdyimme pienessa kylassa, josta piti ostaa tarvittavat vedet ym., joita ei tietenkaan paikan paalta enaa saisi. Vessapaperia yritimme metsastaa, mutta ei koko kylassa tunnettu moista tuotetta. :) Onneksi oli sen verran edellisia tallessa etta parjattiin.
Seta oli tullut meita vastaan tahan kylaan ja osti samalla ruokatarvikkeita, saatiin itse jopa vaikuttaa etta mita halutaan syoda. Ja mehan haluttiin perunoita. Ja kanaa. Ja possua. Ja setahan osti. :)
Viimeiset noin 5km oli sen paivasta vuoristotieta, etta ei moista olla ennen nahty! Niin kuoppaista ja mutkaista ja rikkinaista ja kivista etta autoparkaa kavi saaliksi. Kuski melkein itkua vaansi autonsa puolesta.
Seta oli tullut jeepilla meita vastaan ja paineli edella sora pollyten. Ei jotenkin sitten oltu hoksattu menna sen jeepin kyytiin, olisi ehka sujunut kaikin puolin napparammin. Mutta paastiin kuitenkin perille, juuri ja juuri. :)
Hirmu vaikea kuvailla millainen paikka se oli, mutta yritetaan. Iso kivitalo, jossa oli kolme makuuhuonetta, olohuone, ruokailuhuone ja keittiokomero. Sahkotkin oli, tosin ei kovin paljon lamppuja, ja sahkotkin oli pois joka ilta puoli kahdeksasta puoli yhdeksaan. Ja oli muuten televiisio ja lankapuhelinkin talossa. Ja tiukasti aina liinan alla kun ei ollut kaytossa. :)
Talonvaen mielesta suurin ongelma oli se, kun ei ollut kunnon vessaa eika suihkua. Oli vain intialainen vessa. Eihan se meille ollut ongelma ollenkaan. :)
Tosin meille oli sanottu etta siella paasee kuumaan suihkuun, ja tokihan me kuviteltiin etta se tarkoittaa niinkuin oikeata suihkua ikaan. Mutta ei ihan niin. Suihkun virkaa toimitti ulkovessan nurkassa pata, jossa vesi lammitettiin ja siita sitten lantrattiin ampariin sopivaa pesuvetta. Eihan sekaan ollut meille ongelma, tokihan sita on suomessa opittu saunomaan amparipesulla. :)
Taytyy sanoa etta se oli ihanan tunnelmallista. Peseytya nyt kynttilanvalossa ja tuli ratisi padan alla. Ainoa ongelma oli vain savu joka kirveli silmia. Mutta olipahan het' savusaunatunnelma. :)
Maisemat oli aivan huikeita. Ylapuolella kohoili vuorenhuippuja ja alapuolella kohisi joki. Puita, kukkia. Kaunista. Illalla istuttiin joen rannalla nuotion loimussa ja laulettiin nuotiolauluja ja ihailtiin tahtitaivasta. Oli niin hiljaista ja rauhallista. Tai oikeastaan ei voi sanoa hiljaista, Intian luonto ei ole koskaan hiljaa, mutta ne oli luonnon aania..kaiken sen liikenteen halyn ja muun metelin jalkeen se tuntui niin rauhoittavalta. :)
Olimme ensialkuun vahan huolissamme, etta minkahanlaista ruokaa mahdamme taalla saada. Illalliseksi oli tarkoitus olla kanaa ja perunoita. Mietitytti, etta miten ihmiset jotka eivat ole koskaan itse syoneet lihaa, osaa sita valmistaa. Mutta huoli pois. Mika juhlahetki kun paastiin poytaan. Keitettyja perunoita! Ja kanakastiketta. (Varsinkin Reetalla oli Joulu! :D)
Ja oli muuten hyvaa. Ihan parhaimmasta paasta ruokia mita ollaan taalla saatu.
Meidan makuuhuoneessa oli kaksi leveaa sankya, joissa kovat patjat ja tyynyt. Mutta sehan on taalla ihan normaalia. :) Tunnelma oli vahan kuin jossain vanhassa mummolassa. (Mummolatunnelmaa lisasi entisestaan kaappikello joka loi puoli- ja tasatunnein.:)) Vain yksi himmea hehkulamppu valaisi huonetta. Vaan silti Maaritin harjaantunut silma havaitsi ensimmaisena seinalla kiipeilevan Valtavan hamahakin. Ajoivathan sen toki pois, mutta nukuppa nyt siina sitten kun tuntuu etta hamahakkeja vilistaa siella sun taalla! Mutta taytyy sanoa etta se oli kylla ainoa laatuaan, mitaan muitakaan elavia ei huonessa meidan lisaksi nakynyt. Onneksi. :)
Seuraavana aamuna lahdettiin ihailemaan maisemia. Ensiksi jyrryytettiin Jeepilla muutama kilometri johonkin. Siita jatkettiin jalkaisin, suuntana vesiputoukset. Melkoista viidakkopolkua koluttiin alaspain, millon mistakin puunjuuresta kiinnipitaen. Mutta paastiin perille. Ja kannatti koluta. Vesi ryoppysi kallioilta alas ja muita ihmisia ei nakynyt mailla halmeilla. Oli vallan virkistavaa uida kylmassa ja makeassa vedessa! Vesiputouksien aarella nautittiin olosta jonkun aikaa, evaita syoden.
Sielta kavuttiin sitten ylos, oma urakkansa sekin, ja jeepilla taas vuorenrinnetta ylospain. Ja kohta taas matka jatkui jalkaisin, kohti vuorenhuippua. Ei sentas ihan huipulle asti kavuttu, mutta niin ylos kuitenkin, etta maisemat oli makeita.
Illalliseksi oli sovittu etta saadaan paikallista kanaa, eli kukkoa. No, mistapa sita? Vuorilta takaisin tullessa seta pysahtyi jokaisen talon kohdalle ja kukkoa kyselemaan. Muutamia siella nahtiin juoksentelevan, mutta eipa kukaan halunnut kukostaan luopua. Kaikki olisivat halunneet lisaa kukkoja. Kylla me lopunperin kukkoa saatiin, mutta alkuperasta ei ollut tietoa. Liekko olivat joutuneet oman kukkonsa teurastamaan..? :D Mutta hyvaa oli, vaikka olisi meille se tavallinen kanakin kelvannut, mutta kun olivat kukkoa luvanneet, niin olihan se sita sitten oltava. :)
Seuraavana aamuna lahdettiin jatkamaan matkaa, ja tarkoitus oli viela yksi yo viipya tien paalla. Meita ei enaa ihan hirveasti olisi temppelit huvittaneet, ja pohdimmekin etta miten ihmeessa niita valteltas. Mutta sattuikin sopivasti, kun odoteltiin suomesta saapuvan vieraita maanantaiksi ja saatiinkin sitten viesti etta he ovatkin taalla jo sunnuntaina. Me siina sitten puhumaan iltasella, etta voitaisiinko aamulla ajaa suoraan Goalle, etta ehdittaisiin pesta pyykkia ym. asioita toimitella. Saatiin sitten hullu idea etta eiko se oo sama ajella sitten jo samana iltana Goalle eika suotta enaa yota nukkumaan. No kuskihan suostui, kunhan me luvattiin olla nukkumatta. :) Niinpa me suunnattiin auto kohti Goaa, ja oltiin aamukahden aikoihin perilla. Ja olo oli kuin olisi kotiin tullut! :)
Lauantaipaiva kului sitten pyykkia pestessa ja asioita toimitellessa. Tarkoitus oli sunnuntaiaamuna lahtea Palolem-beachille ja katella sielta majapaikat valmiiksi suomesta saapuville. Mita viela, neljalta aamuyolla soi puhelin ja siella ne suomivieraat oli Mumbaissa ja olivat saaneet lentoliput Goalle jo samalle aamulle. Niinpa he olivatkin taalla jo seisemalta aamulla. Voi sita jalleennakemisen riemua! :)
Ja tuliaisiakin saatiin heti hirmusesti. Oli Fazerin sinista, salmiakkia, purkkaa ja Ruisleipaa! Ei sita muistanutkaan miten hyvalta se oikea ruisleipa maistuu! Etta nauttikaapa siita siella Suomessa! :D
Taalla me on nyt pari paivaa touhuttu kaksinkertaisella porukalla, kun kolme lisavahvistusta saatiin viikon ajaksi. Mutta siita sitten myohemmin. Nyt on taas poistuttava paikalta.
Pieni loppuhuomautus viela, me on taalla pohdittu etta mahtaakohan tata kukaan edes lukeakaan..liekko me ihan turhaan taalla nappaimistoa kulutetaan, kun niin on hiljasta silla puolella. Mikali tanne asti oot lukenu niin pistahan jotain puumerkkia etta kannattaako meian jatkaa. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)