Parin tunnin venematkan paassa Balista sijaitsevat Gilin saaret, jonne me paatimme suunnata aikomuksena nauttia paratiisisaarten rauhasta, hiljaisuudesta, kiireettomyydesta ja auringosta. Gilin saaret koostuvat kolmesta lahekkain olevasta saaresta.
Gili Travangan, joka on suurin ja turistien keskuudessa suosituin biletyssaari.
Toisena Gili Meno, saarista rauhallisin ja johon me rantauduimme.
Kolmantena on Gili Air, joka on jota kuinkin kahden edella mainitun saaren valimaastosta.
Saavuimme ensin Travanganille, josta piti hommata jatkokyyti Menolle. Ja loytyihan vene. Koomillisinta oli vain se, etta virallisten saantojen mukaan vain nelja ihmista saa menna yhteen veneeseen. Ei viitta. Ei millaan. Vaikka veneet oli niin isoja etta niihin olisi helposti mahtunut 50 matkustajaa. Ainakin paikalliseen tyyliin pakattuna. :)
No, minkas teet, saannot on saantoja. Vaikka olisihan sielta sitten loytynyt kyydintarjoajaa enemmankin, jotka vain nauroivat moisille saannoille..tieda sitten mika on virallista ja mika ei mutta paadyttiin nyt kuitenkin noudattamaan “virallista” reittia.
Jaoimme siis kaksi venetta yhden italialaispariskunnan kanssa. Toiseen kolme, toiseen veneeseen nelja. Mutta kas kummaa, siihen veneeseen missa meita oli jo nelja, loytyi kummasti lisaa matkustajia. Ainakin viisi paikallista heppua hyppasi samaan kyytiin. Niinpa niin, se siita virallisuudesta..toisin sanoen saanto “Nelja matkustajaa per vene”, tarkoittaa yhta kuin “Nelja TURISTIA per vene.” Se on raha mika puhuu. :)
No, Gili Menolle kuitenkin paasimme. Ja rauhallista on. Elamantahti on leppoisaa ja kiireetonta. Ravintolaan ei kannata menna ihan nalkakuoleman partaalla, ruoka ei nimittain tule ihan pian. :)
Taalla on idyllista. Rannat ovat puhtaita, hiekka kultaista ja vesi, ah niin turkoosia. Talla saarella on asukkaita noin kolmisensataa. Turisteja ei ole ihan riesaksi asti, vaikka ihan ainoitakaan ei saada olla. Ravintoloita loytyy muutama, samoin yopymispaikkoja. Tosin kallista taalla on. Yopyminen maksaa paljon, ja syominen viela enemman. Meilla on kaksi vierekkaista bungalowia ja maksamme niista 100 000 rupiaa/yo/hlo. Eli noin 8e. Sisaltyy kyllakin aamupala. Ja onhan se hieno. Mutta silti aika suolanen hinta. Tiedetaan, ei se sielta kasin kuulosta kalliilta, mutta taalla se tuntuu niin erilta se rahan arvo. Varsinkin kun Intiassa saatettiin yopya samalla hinnalla kaikki kolme. Mutta kerrankos sita. On taalla sen arvosta. :D
Omalta osaltaan idyllia lisaa se, etta taalla ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja. Ainoat etenemisvaihtoehdot ovat polkupyora, hevoskarryt tai apostolinkyyti. Eipa silla etta saarikaan olisi koolla pilattu, tama on ymparysmitaltaan noin nelja kilometria. Jalanhan taalla matka taittuu, tosin onhan me toki kerran kokeiltu hevoskyytiakin, ihan kokemuksen vuoksi. :D Ja taisi meilla olla hiukan kiiruskin, nimittain katsomaan auringonlaskua saaren toiselle puolelle. :)
Taalla ollaan tutustuttu enemmankin vedenalaiseen maailmaan, snorklaten. Ja onhan se ihmeellinen. Upeita koralleja, niin monen varisia, muotoisia, kokoisia, toinen toistaan varikkaampia kaloja ja merenelavia, kilpikonnia, toisen maailman sodan aikasia laivan hylkyja jne. Ei sita pinnalta arvaisikaan mita kaikkea sinne alle katkeytyy. Yhtakkisia jyrkanteita saattaa alkaa jostakin, etta ihan hirvittaa uida siihen ylapuolella kun tuntuu etta tippuu jonnekin alas. :D
Ja pallokalaankin tutustuttiin, se paasi jopa Hessun paidan alle. :) Aivan suloinen ja pehmea ilmestys, vaikkakin myrkyllinen syotava, jos ei sita osaa valmistaa oikein.
Huomena joudutaan jattamaan tama paratiisisaari ja palata Kutan vilinaan. Tiistaina paattyykin aika Indonesiassa ja matka jatkuu Malesiaan. Viela lahdemme viettamaan viimeista iltaa talla saarella. Luvassa nuotiota rannalla ja kitaran sointuja...
