tiistai 23. elokuuta 2011
Kisumu, Bumala, Ugunja...
Seitsemas kokonainen paiva on aluillaan taalla Keniassa. Ja tuntuu etta me oltais oltu taalla jo monta viikkoa! On tapahtunut niin paljon kaikkea erilaista jo ollaan paineltu tukka putkella pitkin Kenian tannerta etta paivat on ihan sekasin ja kukaan ei tiia monesko ja mika viikonpaiva on millonki menossa. :)
Nairobista lahdettiin kohti Kisumua torstaiaamuna. Kulkupelina oli paikallinen matatu, joka oli talla kertaa pakattu ihan asiallisesti, 14 matkustajaa + kuski.
Kisumussa meita oli vastassa paikallinen nuori mies, joka oli varannut meille hotellin valmiiksi. Olimme saaneet Mauricen (suom. Mauri) yhteystiedot jo Suomessa ja olleet haneen etukateen yhteydessa.
Tama osoittautuikin oikein toimivaksi jarjestelyksi. Mauri toimi meidan oppaana/turvamiehena muutaman paivan ajan.
Hanen opastuksellaan kiertelimme ympari Kisumun kaupunkia, markkinoilla, Viktoria-jarven rannalla ym.ym.
Kavimme Kakameka-metsassa, joka on Kenian ainut sademetsa. Siella nahtiin lahinna apinoita ja perhosia, muitakin elaimia siella piti paljon olla mutta ei osunu meian kohalle. Paasymaksutkin oli taas hyvin huomioitu, paikallisilta 200 shillinkia, (alle 2e) turisteilta 20 dollaria (n.13e). Mutta olihan siella mukava tallustella sademetsan siimeksessa.
Ollaan paasty tutustumaan myos toiseen paikalliseen kulkupeliin, poda-podaan. Se on ihan vaan siis polkupyora, jonka takaritsilla on paksu tyyny. Ja ei ku kyytiin ja menoksi! :) Se on yllattavan mukava matkustustapa..taalla on osa teista niin kuoppasia ja huonossa kunnossa etta auton ja tuctucin kyydissa on takamukset paljon kovemmalla koetuksella ku polkupyoran kyydissa. :)
Matatulla matkustaminen on myos koetellut naurulihaksia aika tavalla. Aivan uskomatonta miten naa onnistuukin pakkaamaan auton niin tayteen porukkaa, ja tavarat viela paalle. Me on koitettu laskea enkkoja kuinka paljon on samassa autossa vakee, ja pohjat missa me ollaan oltu kyydissa, on 28 paata + yksi kana. Ja Laura istu kahden tuolin valissa niin etta vaan kankkujen ulkoreunat tukeutu viereisiin penkkeihin, ja pelkas henkensa hadassa koko matkan etta kana nokkasee takapuolesta. Se ku vaani uhkaavan nakosena siella takapuolen tuntumassa. :D Onneks se oli sitte kuitenki aika rauhallinen kanaksi. :)
Naisilla on taalla mita erilaisempia tukkalaitoksia. Kuulemma 90%:lla naisista ei oo omaa tukkaa, vaan se on ajeltu ihan lyhyeksi ja sitte kaytetaan hiuslisakkeita ja peruukkeja. Voi vaihtaa kampausta mielensa mukaan. Katevaa. :)
Otokoita taalla on hirmu vahan, vaikka pelattiin etta niita ois ihan kauheesti. Lahinna hyttysia on nakyny, eika niitakaan jarin paljoa.
Lapset taalla on aivan ihania, moikkailee ja kysyy aina "mita kuuluu?". Ja muutenki ihan kertakaikkisen sulosia. Meilla saattaa kaikilla olla monta pienta kikkarapaata mukana ku taalta kotiudutaan. :)
Toisin sanoen kaikki on menny ihan alyttoman hyvin, on ollu ihan huikean mukavaa. Ihmiset on ystavallisia ja auttavaisia, ei oo kertaakaan tarvinnu pelata missaan. Ja hauskaa on ollu, me on naurettu niin ettei monesti.. Ruoka on ollu hyvaa, eika kenellakaan oo menny mahakaan sekasin.. (nyt ku kirjotan nain ni ens yona jollaki on joku tauti, viimeksiki kavi niin..:) )
Nyt kasetti pyorii tyhjaa ja aikaakin on tassa jo vierahtany, jotta taytyy jatkaa matkaa. Huomena suunnataan kohti Masai Maraa, josta alkaa meian safariseikkailu!
Yovytaan kolme yota teltassa, hiukkasen janskattaa, mutta on meilla kuulemma pari masai-soturia vartiossa villielainten varalta!
Yhta kaikki, lahetaan metsastamaan leijonia...
Nairobista lahdettiin kohti Kisumua torstaiaamuna. Kulkupelina oli paikallinen matatu, joka oli talla kertaa pakattu ihan asiallisesti, 14 matkustajaa + kuski.
Kisumussa meita oli vastassa paikallinen nuori mies, joka oli varannut meille hotellin valmiiksi. Olimme saaneet Mauricen (suom. Mauri) yhteystiedot jo Suomessa ja olleet haneen etukateen yhteydessa.
Tama osoittautuikin oikein toimivaksi jarjestelyksi. Mauri toimi meidan oppaana/turvamiehena muutaman paivan ajan.
Hanen opastuksellaan kiertelimme ympari Kisumun kaupunkia, markkinoilla, Viktoria-jarven rannalla ym.ym.
Kavimme Kakameka-metsassa, joka on Kenian ainut sademetsa. Siella nahtiin lahinna apinoita ja perhosia, muitakin elaimia siella piti paljon olla mutta ei osunu meian kohalle. Paasymaksutkin oli taas hyvin huomioitu, paikallisilta 200 shillinkia, (alle 2e) turisteilta 20 dollaria (n.13e). Mutta olihan siella mukava tallustella sademetsan siimeksessa.
Ollaan paasty tutustumaan myos toiseen paikalliseen kulkupeliin, poda-podaan. Se on ihan vaan siis polkupyora, jonka takaritsilla on paksu tyyny. Ja ei ku kyytiin ja menoksi! :) Se on yllattavan mukava matkustustapa..taalla on osa teista niin kuoppasia ja huonossa kunnossa etta auton ja tuctucin kyydissa on takamukset paljon kovemmalla koetuksella ku polkupyoran kyydissa. :)
Matatulla matkustaminen on myos koetellut naurulihaksia aika tavalla. Aivan uskomatonta miten naa onnistuukin pakkaamaan auton niin tayteen porukkaa, ja tavarat viela paalle. Me on koitettu laskea enkkoja kuinka paljon on samassa autossa vakee, ja pohjat missa me ollaan oltu kyydissa, on 28 paata + yksi kana. Ja Laura istu kahden tuolin valissa niin etta vaan kankkujen ulkoreunat tukeutu viereisiin penkkeihin, ja pelkas henkensa hadassa koko matkan etta kana nokkasee takapuolesta. Se ku vaani uhkaavan nakosena siella takapuolen tuntumassa. :D Onneks se oli sitte kuitenki aika rauhallinen kanaksi. :)
Naisilla on taalla mita erilaisempia tukkalaitoksia. Kuulemma 90%:lla naisista ei oo omaa tukkaa, vaan se on ajeltu ihan lyhyeksi ja sitte kaytetaan hiuslisakkeita ja peruukkeja. Voi vaihtaa kampausta mielensa mukaan. Katevaa. :)
Otokoita taalla on hirmu vahan, vaikka pelattiin etta niita ois ihan kauheesti. Lahinna hyttysia on nakyny, eika niitakaan jarin paljoa.
Lapset taalla on aivan ihania, moikkailee ja kysyy aina "mita kuuluu?". Ja muutenki ihan kertakaikkisen sulosia. Meilla saattaa kaikilla olla monta pienta kikkarapaata mukana ku taalta kotiudutaan. :)
Toisin sanoen kaikki on menny ihan alyttoman hyvin, on ollu ihan huikean mukavaa. Ihmiset on ystavallisia ja auttavaisia, ei oo kertaakaan tarvinnu pelata missaan. Ja hauskaa on ollu, me on naurettu niin ettei monesti.. Ruoka on ollu hyvaa, eika kenellakaan oo menny mahakaan sekasin.. (nyt ku kirjotan nain ni ens yona jollaki on joku tauti, viimeksiki kavi niin..:) )
Nyt kasetti pyorii tyhjaa ja aikaakin on tassa jo vierahtany, jotta taytyy jatkaa matkaa. Huomena suunnataan kohti Masai Maraa, josta alkaa meian safariseikkailu!
Yovytaan kolme yota teltassa, hiukkasen janskattaa, mutta on meilla kuulemma pari masai-soturia vartiossa villielainten varalta!
Yhta kaikki, lahetaan metsastamaan leijonia...
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kuvamaistiaisia..
klo.3 yolla, ei sijaa majatalossa...
Kaupunkinakymaa Nairobista
Katunakymaa
Kuinka moni liikuttas tammosta?
Nairobi
Turvallisesti perilla! Lennot sujui suht kivuttomasti, vaihtoaika oli lyhyt ja lennotki vaan kolmen ja kuuden tunnin patkat. Aikakin on taalla sama kun Suomessa, joten ei oo edes aikaerorasitusta.
Tosin perilla oltiin vasta yhden jalkeen yolla ja sen jalkeen tietysti viisumien saaminen otti oman aikansa..kasipelilla, kasipelilla tietysti. Tai no, oikeestaan olihan niilla aika hienot valineet, valokuvaa ei tarvinnu, koska ne otti jollakin web-kameran tapasella kuvan suoraan koneelle. Nyt meidat on siis tallennettu ties mihin Afrikan salaisiin kansioihin. :)
Kentalla meita oltiin vastassa hotellilta, josta meilla piti olla varattuna viiden hengen huone kahdelle ekalle yolle. Huom. Piti!
Kaikilla taisi enemman tai vahemman siintaa mielessa peti ja tyyny johon paansa kallistaa, mutta, welcome to Africa! Eihan se liene edes mahollista etta ois ihan niin putkeen menny.. Hotellille paastya saimme kuulla etta tama meille varattu huone ei olekaan viela vapaa, koska edelliset asukkaat olivatkin paattaneet jaada viela pidemmaksi aikaa.
No, heilla oli tarjota meille yksi kahden hengen huone ja kolmen pitaisi sitten lahtea johonkin toiseen hotelliin. Ja kello oli tosiaan siina kolmen pintaan yolla. Mehan ei sellaiseen suostumaan ollenkaan. Joko kaikki lahtee tai kaikki jaa.
Respan poika alkoi sitten soittelemaan Nairobin hotelleja lapi loytyisiko mistaan sijaa viidelle. Ja edelleen huomioon ottaen kellonaika, ei ollut kovin tuloksekasta se soittelu.
Lopulta paadyttiin siihen etta otetaan se kahden hengen huone, jonka parisangyssa mahtui kohtalaisesti kolme nukkumaan. Pojat viela raahasivat kaksi lisapatjaa lattialle, niin johan me viimein paastiin oikaisemaan koipemme.
Sen verran vasynytta porukkaa oli, etta alkoi siina jo olemaan pienta hysteriankin poikasta ilmassa ja piti hillita hepulikohtauksia ettei ihan koko hotelli olis heranny siihen haaryyseen.. (vain ehka kahteen tai kolmeen huoneeseen syttyi valot..):D Anyway, ihan hyvin siis, etta nauratti kuitenki. :)
Hyvin, vaikkakin lyhyesti, nukutun yon jalkeen saatiin maittava aamupala, joka kuuluu hintaan. Saatiin myos uudet, tilavammat huoneet. Lamminta vettakin piti suihkusta tuleman, mutta meian toisesta huoneesta ei tietenkaan tullu. No, paastiin naapurihuoneeseen suihkuun ni sekin jarjesty.
Suihkun jalkeen piti tietysti kokeilla vahan hiustenkuivainta (se on matkaversio, turhaan siela naureskelette!), mutta takalaiset pistorasiat ei ilmeisesti tykannyt suomalaisesta kuivurista. Hyvin lahti paalle, mutta kohta kuulu 'tsup', ja pistorasiasta nousi mustaa savua... Kokeiltiin sinnikkaina viela toista pistoketta mutta siina kavi sama juttu, lisaksi koko hotellista pimeni hetkeksi valot! Ilmeisesti joku sulake meni koska joku piippasi respassa kovasti. Kolmatta pistoketta ei enaa uskallettu kokeilla (niita olis ollu nelja..) :D
No, onneksi on keksitty lattiatuuletin, toimii myos hiustenkuivaajana! ;)
Tanaan ollaan suuniteltu tulevia paivia ja menoja. Kaytiin firmassa josta oltiin varattu safari jo etukateen, sumplittiin miten mennaan ja mista, mita tarvitaan mukaan jne. Hommattiin myos pari paikallista liittymaa, ihan vaan helpottamaan asioiden hoitamista. Samoin kaytiin vahan katsastamassa Nairobin shoppailumahollisuuksia. Tosin taalta ei kuulemma kannata kauheasti ostella, kallista ja laatu saattaa olla sita sun tata.
Illalla paastiin viela kokeilemaan paikallista kulkupelia, matatua. Se on vahan niinku Hiace-pakettiauto, hiukkasen isompi vain. Ja kyytiintulijoitahan ei taalla(kaan) pain lasketa. Aina mahtuu muutama lisaa, lopuilla on sitte osa raajoista auton ulkopuolella. :)
Kaytiin nimittain Nairobin keskustassa varmistelemassa bussikyytia huomiselle. Hotellilta lahti pari korstoa meille turvamiehiksi/oppaiksi, ei me muuten ois uskallettukaan lahtea. :) Testattiin myos afrikkalainen ravintola, ja ei kylla tarvinnu pettya. Ruoka on ainaki tahan mennessa ollu hyvaa.
Muutenkin ollaan tosi positiivisella fiiliksella. Ihmiset on ollu tosi ystavallisia ja avuliaita, eika liian tyrkkyja.
Yleisilmekin on suht siisti, ei juurikaan roskia, ja kerjalaisiakaan ei oo montaa nakyny. Liikenne ei ole lahellekaan niin kaoottista kuin esim. Intiassa. Suurkaupungiksi ihmeen hiljainen.
Polyista taalla on, ja saa on melko viilea. Aurinko kun paistaa niin on lammin, mutta kun se menee pilveen ni jo on tarvetta pitkahihaselle. Asteita on ehka n.20. Illat, ja varsinkin yot on tosi viileita. Paikallistenkin mukaan epatavallisen kylma tahan aikaan. Mutta hyvin me on silti viihdytty. :)
Huomena jatketaan matkaa kohti Kisumua, Viktoriajarven rannalle.
Aamupala tiedossa klo.6.30. Etta kaikki toihinlahtijat, meki joudutaan taalla heraamaan hirmu aikasin. Jos yhtaan lohduttaa. :D
Usiku mwema! Hyvaa yota!
Tosin perilla oltiin vasta yhden jalkeen yolla ja sen jalkeen tietysti viisumien saaminen otti oman aikansa..kasipelilla, kasipelilla tietysti. Tai no, oikeestaan olihan niilla aika hienot valineet, valokuvaa ei tarvinnu, koska ne otti jollakin web-kameran tapasella kuvan suoraan koneelle. Nyt meidat on siis tallennettu ties mihin Afrikan salaisiin kansioihin. :)
Kentalla meita oltiin vastassa hotellilta, josta meilla piti olla varattuna viiden hengen huone kahdelle ekalle yolle. Huom. Piti!
Kaikilla taisi enemman tai vahemman siintaa mielessa peti ja tyyny johon paansa kallistaa, mutta, welcome to Africa! Eihan se liene edes mahollista etta ois ihan niin putkeen menny.. Hotellille paastya saimme kuulla etta tama meille varattu huone ei olekaan viela vapaa, koska edelliset asukkaat olivatkin paattaneet jaada viela pidemmaksi aikaa.
No, heilla oli tarjota meille yksi kahden hengen huone ja kolmen pitaisi sitten lahtea johonkin toiseen hotelliin. Ja kello oli tosiaan siina kolmen pintaan yolla. Mehan ei sellaiseen suostumaan ollenkaan. Joko kaikki lahtee tai kaikki jaa.
Respan poika alkoi sitten soittelemaan Nairobin hotelleja lapi loytyisiko mistaan sijaa viidelle. Ja edelleen huomioon ottaen kellonaika, ei ollut kovin tuloksekasta se soittelu.
Lopulta paadyttiin siihen etta otetaan se kahden hengen huone, jonka parisangyssa mahtui kohtalaisesti kolme nukkumaan. Pojat viela raahasivat kaksi lisapatjaa lattialle, niin johan me viimein paastiin oikaisemaan koipemme.
Sen verran vasynytta porukkaa oli, etta alkoi siina jo olemaan pienta hysteriankin poikasta ilmassa ja piti hillita hepulikohtauksia ettei ihan koko hotelli olis heranny siihen haaryyseen.. (vain ehka kahteen tai kolmeen huoneeseen syttyi valot..):D Anyway, ihan hyvin siis, etta nauratti kuitenki. :)
Hyvin, vaikkakin lyhyesti, nukutun yon jalkeen saatiin maittava aamupala, joka kuuluu hintaan. Saatiin myos uudet, tilavammat huoneet. Lamminta vettakin piti suihkusta tuleman, mutta meian toisesta huoneesta ei tietenkaan tullu. No, paastiin naapurihuoneeseen suihkuun ni sekin jarjesty.
Suihkun jalkeen piti tietysti kokeilla vahan hiustenkuivainta (se on matkaversio, turhaan siela naureskelette!), mutta takalaiset pistorasiat ei ilmeisesti tykannyt suomalaisesta kuivurista. Hyvin lahti paalle, mutta kohta kuulu 'tsup', ja pistorasiasta nousi mustaa savua... Kokeiltiin sinnikkaina viela toista pistoketta mutta siina kavi sama juttu, lisaksi koko hotellista pimeni hetkeksi valot! Ilmeisesti joku sulake meni koska joku piippasi respassa kovasti. Kolmatta pistoketta ei enaa uskallettu kokeilla (niita olis ollu nelja..) :D
No, onneksi on keksitty lattiatuuletin, toimii myos hiustenkuivaajana! ;)
Tanaan ollaan suuniteltu tulevia paivia ja menoja. Kaytiin firmassa josta oltiin varattu safari jo etukateen, sumplittiin miten mennaan ja mista, mita tarvitaan mukaan jne. Hommattiin myos pari paikallista liittymaa, ihan vaan helpottamaan asioiden hoitamista. Samoin kaytiin vahan katsastamassa Nairobin shoppailumahollisuuksia. Tosin taalta ei kuulemma kannata kauheasti ostella, kallista ja laatu saattaa olla sita sun tata.
Illalla paastiin viela kokeilemaan paikallista kulkupelia, matatua. Se on vahan niinku Hiace-pakettiauto, hiukkasen isompi vain. Ja kyytiintulijoitahan ei taalla(kaan) pain lasketa. Aina mahtuu muutama lisaa, lopuilla on sitte osa raajoista auton ulkopuolella. :)
Kaytiin nimittain Nairobin keskustassa varmistelemassa bussikyytia huomiselle. Hotellilta lahti pari korstoa meille turvamiehiksi/oppaiksi, ei me muuten ois uskallettukaan lahtea. :) Testattiin myos afrikkalainen ravintola, ja ei kylla tarvinnu pettya. Ruoka on ainaki tahan mennessa ollu hyvaa.
Muutenkin ollaan tosi positiivisella fiiliksella. Ihmiset on ollu tosi ystavallisia ja avuliaita, eika liian tyrkkyja.
Yleisilmekin on suht siisti, ei juurikaan roskia, ja kerjalaisiakaan ei oo montaa nakyny. Liikenne ei ole lahellekaan niin kaoottista kuin esim. Intiassa. Suurkaupungiksi ihmeen hiljainen.
Polyista taalla on, ja saa on melko viilea. Aurinko kun paistaa niin on lammin, mutta kun se menee pilveen ni jo on tarvetta pitkahihaselle. Asteita on ehka n.20. Illat, ja varsinkin yot on tosi viileita. Paikallistenkin mukaan epatavallisen kylma tahan aikaan. Mutta hyvin me on silti viihdytty. :)
Huomena jatketaan matkaa kohti Kisumua, Viktoriajarven rannalle.
Aamupala tiedossa klo.6.30. Etta kaikki toihinlahtijat, meki joudutaan taalla heraamaan hirmu aikasin. Jos yhtaan lohduttaa. :D
Usiku mwema! Hyvaa yota!
tiistai 16. elokuuta 2011
Hapa tena! (täällä taas!)
"Loppujen lopuksi maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä — niitä jotka pysyttelevät kotona ja niitä jotka eivät." — Rudyard Kipling
Kumpaankohan kategoriaan me kuulutaan?! ;)
No, yhtä kaikki me aiotaan jälleen hetkeksi karistaa kotimaan tomut varvassandaaleista ja lähteä vallottamaan uusia seutuja.
Ja tällä kertaa vallotuksen kohde on oikeastikin muuttunut! :)
Meitä lähtijöitäkin on tällä kertaa kokonaista viisi, sama porukka millä oltiin Indonesiassa.
Suuntana siis Afrikka, ja siellä tarkemmin Kenia. Edessä on maaseutumatkailua, safariseikkailuja, rantaelämää -ainakin.
Mitä muuta tulee vastaan, se ehkä selviää teillekin tätä kautta. Tarkotus ainakin yrittää saada tänne kuvia ja kuulumisia, mikäli se on mahdollisuuksien rajoissa! Ja eiköpähän tuo ole..
Nyt ehtii vielä muutaman tunnin nukkua ennen viimehetken pakkailuja ja lähtöpaniikkia! Hitusen enemmän jännittää tämä reissu kun aikasemmat.. tietysti ihan uusi maa meille kaikille ja astetta hurjempia juttujakin sieltä kuultu.
Mutta eiköhän me ihan hyvin pärjätä, hakuna matata! :)
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)