maanantai 21. maaliskuuta 2011
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Goa
Tanaan saattaa tapahtua kummia. 150:n vuoden valein kuu on hyvin lahella maata ja tanaan on se paiva. Se voi aiheuttaa kummallisia ilmioita, kuten veden nousemisen hyvin korkealle, niinkuin mini-tsunameja. Kuulemma ei mitaan vakavaa tai pelottavaa, taytyy vain olla valmiina juoksemaan. No, mehan ollaan. :)
No, taalla riittaa enemman ja vahemman naita juttuja ja uskomuksia, tosin tasta oli ollut ihan virallisesti lehdessakin juttua. Osa vesiurheilupaikoista on kokonaan kiinni taman paivan, ja rantaravintoloiden tyontekijat on valmiina juoksemaan karkuun jos silta nayttaa.. Mutta katsotaan kuinka kay, ite ei jotenkin osata niin kauheasti pelata moista. Siella kai se taivaalla kuu mollottaa niin ku ennenkin. :) Eika oo tarkotus lietsoa paniikkia sinnekaan suuntaan. Ihan vaan tammonen pieni maininta asiasta. :)
Ei paljoa olla viime aikoina blogia paivitelty. Ollaan olti niin tutuissa ympyroissa etta ei oo juuri suuria mainittavia asioita tapahtunu.
Keralasta tultiin Goalle viikko sitten, ja kyllahan se tuntu melkeen kun olis kotiin tullu. :)
Paivat kuluu rannalla maatessa, illemmalla kaydaan ehka netissa, vahan kaupoilla pyorimassa ja iltasin istuskellaan meren rannalla ravintolassa. Vallan lepposaa ja mukavaa eloa. :)
Ainakin suurimmaksi osaksi. Onhan toki niinkin, etta kun on paljon ollut samoissa paikoissa, niin pinnan alta alkaakin paljastumaan monenlaisia asioita. Eika kaikki aina valttamatta ole niin positiivisia. Paaosin kuitenkin ihmiset ovat mukavia ja meista pidetaan hyva huoli taalla. :)
Ja niinhan siina aina kay, etta vasta kun alkaa paasta lomailun makuun niin se jo loppuu. Niin nytkin. Viimesia hetkia viedaan, huomena alkaa matka kohti kotosuomea. Katotaan kuinka varikkaina saavutaan suomeen..taalla on nimittain holi alkamassa, luultiin etta se on tanaan, mutta ilmeisesti se onkin vasta huomena. Se tarkottaa sita etta varipuuteria ja varjattya vetta lentaa joka suunnalta. Mekin lahdetaan vasta neljan aikoihin iltapaivalla niin ehditaan oikeen hyvalla tuurilla saada osamme! :)
Mutta naihin tunnelmiin..me imetaan viela viimeiset auringonsateet taalta ennen kotiin paluuta. Ja Suomesta kasin varmaan lisaillaan viela kuvia matkan varrelta..
Ehkapa seuraavat tekstipaivitykset tulevat Afrikasta. ;D
No, taalla riittaa enemman ja vahemman naita juttuja ja uskomuksia, tosin tasta oli ollut ihan virallisesti lehdessakin juttua. Osa vesiurheilupaikoista on kokonaan kiinni taman paivan, ja rantaravintoloiden tyontekijat on valmiina juoksemaan karkuun jos silta nayttaa.. Mutta katsotaan kuinka kay, ite ei jotenkin osata niin kauheasti pelata moista. Siella kai se taivaalla kuu mollottaa niin ku ennenkin. :) Eika oo tarkotus lietsoa paniikkia sinnekaan suuntaan. Ihan vaan tammonen pieni maininta asiasta. :)
Ei paljoa olla viime aikoina blogia paivitelty. Ollaan olti niin tutuissa ympyroissa etta ei oo juuri suuria mainittavia asioita tapahtunu.
Keralasta tultiin Goalle viikko sitten, ja kyllahan se tuntu melkeen kun olis kotiin tullu. :)
Paivat kuluu rannalla maatessa, illemmalla kaydaan ehka netissa, vahan kaupoilla pyorimassa ja iltasin istuskellaan meren rannalla ravintolassa. Vallan lepposaa ja mukavaa eloa. :)
Ainakin suurimmaksi osaksi. Onhan toki niinkin, etta kun on paljon ollut samoissa paikoissa, niin pinnan alta alkaakin paljastumaan monenlaisia asioita. Eika kaikki aina valttamatta ole niin positiivisia. Paaosin kuitenkin ihmiset ovat mukavia ja meista pidetaan hyva huoli taalla. :)
Ja niinhan siina aina kay, etta vasta kun alkaa paasta lomailun makuun niin se jo loppuu. Niin nytkin. Viimesia hetkia viedaan, huomena alkaa matka kohti kotosuomea. Katotaan kuinka varikkaina saavutaan suomeen..taalla on nimittain holi alkamassa, luultiin etta se on tanaan, mutta ilmeisesti se onkin vasta huomena. Se tarkottaa sita etta varipuuteria ja varjattya vetta lentaa joka suunnalta. Mekin lahdetaan vasta neljan aikoihin iltapaivalla niin ehditaan oikeen hyvalla tuurilla saada osamme! :)
Mutta naihin tunnelmiin..me imetaan viela viimeiset auringonsateet taalta ennen kotiin paluuta. Ja Suomesta kasin varmaan lisaillaan viela kuvia matkan varrelta..
Ehkapa seuraavat tekstipaivitykset tulevat Afrikasta. ;D
torstai 10. maaliskuuta 2011
Varkala-beach
Nyt se loytyi. Keralastakin paikka missa viihtyy. Ja se on Varkala-beach.
Saavuimme tanne maanantaina. Tarkoitus oli ensin tulla bussilla. Kaytiin linja-autoasemalla kyselemassa asiasta ja ainut suora bussi kulkee aamuisin ja lahtee 10.30. Siihen siis tahdatkaamme.
No, illalla loydettiin sattumalta taivaallisen hyva ravintola ja tarjoilijapojan kanssa tuli sitten puheeksi etta ollaan seuraavana paivana lahdossa Varkalaan. Han oli siella juuri ollut toissa ja neuvoi etta kannattaa menna junalla, juna-asema mista paasisi kyytiin oli siina muutaman sadan meetrin paassa. Juna olisi seka nopeampi etta mukavampi. Han muutenkin antoi hyvia vinkkeja ja ihan kartan meille piirsi tasta alueesta, joka on aika pieni, suositteli hyvia majapaikkoja jne. Eri ystavallinen tapaus. Siinakin mielessa etta siella Alleppeyssa missa oltiin, oli kaikki paikalliset enemman tai vahemman tympeita, tai sitte ne oli vaan ujoja. Mutta harva ryhty juttusille, edes ravintoloiden tarjoilijat jotka tunnetusti on yleensa melko supliikkeja taalla pain maailmaa.
Lahdimme selvittamaan myos tata juna-asiaa, mutta meidan tuurilla Just sinne minne me oltiin menossa, ei junat kulkeneet seuraavaan viiteen paivaan. Aseman pihalla oli myos takseja ja huvikseen aateltiin etta kysastaan mita silla maksaisi. Kysyttiin ja paadyttin siihen etta liian kallista, yrittakaamme siis bussilla.
No, aamulla kuitenkin oltiin sen verran hitaita (ja saatto pieni mukavuudenhalukin iskea ;)) etta ei jaksettu lahtea santailemaan sen bussin peraan ni elettiin herroiksi ja otettiin pirssi. Sita paitsi, siella bussiasemalla on kaikki kyltit ja kuulutukset niin hindia, etta ei niista tajua mitaan. Ja englanninkielentaito mita kellakin. Meista puhumattakaan. :) Arvaatkaapa oltasko ikina loydetty oikeaan bussiin niiden miljoonien joukosta?! No, oishan se ollu seikkailua.. mutta ehka me ollaan Intiassa jo tarpeeksi harrastettu paatonta seikkailua. :)
Matka kesti sen kolme tuntia (matkaakin oli kuitenkin 125km) ja sujui ihan mukavasti. Loydettiin mukava ja siisti majapaikka, ja halpa! Yo maksaa 300 rupiaa meilta kolmelta joka tekee euroissa n.5. Ei siis paha lainkaan. Edellisesta paikasta saatiin huone kovan tinkaamisen jalkeen 650 rupialla, ja se oli kaikinpuolin huonompi. Pienempi, likainen, otokkainen, jne. Eika siella ollut edes peilia! :D
Toki taalla on tarjontaa niin paljon enemman etta se jo vaikuttaa hintoihin, mutta silti.
Tama paikka on kylla aikamoinen turistikeskittyma, voisi sanoa Keralan Kanaria. Mutta silti taalla on yllattavan mukavaa. Taalla voi vaan ottaa rennosti, makoilla biitsilla, kayda syomassa sillon ku huvittaa, valilla shoppailla ja olla vaan.
Ei taalla sita "oikeaa Intiaa" (mita se sitten ikina tarkottaakaan) naa, mutta mita valia. Meille taa passaa talla hetkella enemman ku hyvin. :)
Maantieteellisestikin tama on hieno paikka. Kaikka ravintolat, majapaikat, kaupat yms. sijaitsee korkean jyrkanteen reunalla. Kapea polku kulkee reunalla, josta aukenee jyrkka pudotus suoraan rantakivikkoon. Ranta avautuu jyrkanteen juurella, oikeestaan semmonen pieni poukama. Ohessa kuva. :)
Ravintoloita taalla on ihan valinnan vaikeudeksi asti. Lahes joka ruualla ollaan
kayty eri ravintolassa ja kertaakaan ei oo tarvinnu pettya! Aivan loistavan hyvaa ruokaa taalta saa. Ja laidasta laitaan. Nepalilaisesta kiinalaiseen, italialaisesta intialaiseen. Listoilta loytyy kaikkea, oikeestaan melkein liikaakin vaihtoehtoja..aina kauhee pohtiminen soisko momoja vai chicken tikka masalaa, salaattia vai keittoa ja naan-leipaa, pizzaa vai pastaa jne. Vaan aina on saatu mahat tayteen. :) Kala-ruuan ystaville tama olisi paratiisi. Joka ilta jokaisen ravintolan edustalla on mahtava valikoima mita erilaisempia merenelavia naytilla, niista saa sitten itse valita mita haluaa ja kuinka sen haluaa valmistettavan. On rapuja, ayriaisia, isoja kaloja, pienia kaloja, lobstereita, haita.. ei hajuakaan edes kaikkien nimista. Ollaan meki jonku kerran kokeiltu mutta jotenki ei tuo kala oo niin meian lempilajia..
Nyt on hetki relattu ja huomena matka jatkuu taas. Lennetaan ensin takaisin Cochiin josta seuraavana paivana suuntaamme viela viimeiseksi viikoksi tuttuun ja turvalliseen Goaan. :)
Saavuimme tanne maanantaina. Tarkoitus oli ensin tulla bussilla. Kaytiin linja-autoasemalla kyselemassa asiasta ja ainut suora bussi kulkee aamuisin ja lahtee 10.30. Siihen siis tahdatkaamme.
No, illalla loydettiin sattumalta taivaallisen hyva ravintola ja tarjoilijapojan kanssa tuli sitten puheeksi etta ollaan seuraavana paivana lahdossa Varkalaan. Han oli siella juuri ollut toissa ja neuvoi etta kannattaa menna junalla, juna-asema mista paasisi kyytiin oli siina muutaman sadan meetrin paassa. Juna olisi seka nopeampi etta mukavampi. Han muutenkin antoi hyvia vinkkeja ja ihan kartan meille piirsi tasta alueesta, joka on aika pieni, suositteli hyvia majapaikkoja jne. Eri ystavallinen tapaus. Siinakin mielessa etta siella Alleppeyssa missa oltiin, oli kaikki paikalliset enemman tai vahemman tympeita, tai sitte ne oli vaan ujoja. Mutta harva ryhty juttusille, edes ravintoloiden tarjoilijat jotka tunnetusti on yleensa melko supliikkeja taalla pain maailmaa.
Lahdimme selvittamaan myos tata juna-asiaa, mutta meidan tuurilla Just sinne minne me oltiin menossa, ei junat kulkeneet seuraavaan viiteen paivaan. Aseman pihalla oli myos takseja ja huvikseen aateltiin etta kysastaan mita silla maksaisi. Kysyttiin ja paadyttin siihen etta liian kallista, yrittakaamme siis bussilla.
No, aamulla kuitenkin oltiin sen verran hitaita (ja saatto pieni mukavuudenhalukin iskea ;)) etta ei jaksettu lahtea santailemaan sen bussin peraan ni elettiin herroiksi ja otettiin pirssi. Sita paitsi, siella bussiasemalla on kaikki kyltit ja kuulutukset niin hindia, etta ei niista tajua mitaan. Ja englanninkielentaito mita kellakin. Meista puhumattakaan. :) Arvaatkaapa oltasko ikina loydetty oikeaan bussiin niiden miljoonien joukosta?! No, oishan se ollu seikkailua.. mutta ehka me ollaan Intiassa jo tarpeeksi harrastettu paatonta seikkailua. :)
Matka kesti sen kolme tuntia (matkaakin oli kuitenkin 125km) ja sujui ihan mukavasti. Loydettiin mukava ja siisti majapaikka, ja halpa! Yo maksaa 300 rupiaa meilta kolmelta joka tekee euroissa n.5. Ei siis paha lainkaan. Edellisesta paikasta saatiin huone kovan tinkaamisen jalkeen 650 rupialla, ja se oli kaikinpuolin huonompi. Pienempi, likainen, otokkainen, jne. Eika siella ollut edes peilia! :D
Toki taalla on tarjontaa niin paljon enemman etta se jo vaikuttaa hintoihin, mutta silti.
Tama paikka on kylla aikamoinen turistikeskittyma, voisi sanoa Keralan Kanaria. Mutta silti taalla on yllattavan mukavaa. Taalla voi vaan ottaa rennosti, makoilla biitsilla, kayda syomassa sillon ku huvittaa, valilla shoppailla ja olla vaan.
Ei taalla sita "oikeaa Intiaa" (mita se sitten ikina tarkottaakaan) naa, mutta mita valia. Meille taa passaa talla hetkella enemman ku hyvin. :)
Maantieteellisestikin tama on hieno paikka. Kaikka ravintolat, majapaikat, kaupat yms. sijaitsee korkean jyrkanteen reunalla. Kapea polku kulkee reunalla, josta aukenee jyrkka pudotus suoraan rantakivikkoon. Ranta avautuu jyrkanteen juurella, oikeestaan semmonen pieni poukama. Ohessa kuva. :)
Ravintoloita taalla on ihan valinnan vaikeudeksi asti. Lahes joka ruualla ollaan
kayty eri ravintolassa ja kertaakaan ei oo tarvinnu pettya! Aivan loistavan hyvaa ruokaa taalta saa. Ja laidasta laitaan. Nepalilaisesta kiinalaiseen, italialaisesta intialaiseen. Listoilta loytyy kaikkea, oikeestaan melkein liikaakin vaihtoehtoja..aina kauhee pohtiminen soisko momoja vai chicken tikka masalaa, salaattia vai keittoa ja naan-leipaa, pizzaa vai pastaa jne. Vaan aina on saatu mahat tayteen. :) Kala-ruuan ystaville tama olisi paratiisi. Joka ilta jokaisen ravintolan edustalla on mahtava valikoima mita erilaisempia merenelavia naytilla, niista saa sitten itse valita mita haluaa ja kuinka sen haluaa valmistettavan. On rapuja, ayriaisia, isoja kaloja, pienia kaloja, lobstereita, haita.. ei hajuakaan edes kaikkien nimista. Ollaan meki jonku kerran kokeiltu mutta jotenki ei tuo kala oo niin meian lempilajia..
Nyt on hetki relattu ja huomena matka jatkuu taas. Lennetaan ensin takaisin Cochiin josta seuraavana paivana suuntaamme viela viimeiseksi viikoksi tuttuun ja turvalliseen Goaan. :)
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)