Karnevaaleja, kylailya ja kananmaksaa

Etta pitikin menna edellisen blogin loppuun kirjoittamaan, etta ollaan pysytty terveina. Eikohan heti seuraavana yona alkanut oksennus- ja ripuliralli. Reetta ja Hessu kilpaa juoksivat vessassa, sina yona ei kovin hyvin nukuttu kukanenkaan. Seuraava paiva menikin sangyssa maatessa, Reetalla oli hiukkasen kuumettakin. Mina olin sentas tolpillani, yritin hoivata sairaita ja kantaa juotavaa ja syotavaa kaupasta. :)
No, se meni onneksi parissa yossa ohi, ei tarvinnut laakarin apua.

Seuraavana paivana oltiinkin jo rannalla nahkaa grillaamassa ja vahan turhan hyvin grillattiinkin.. Kaikki enenmman tai vahemman punotti, vaan nyt sekin on jo rusketusta. :)

Viime lauantaina lahdettiin yomarkkinoille Anjunaan, lahelle sita paikkaa, missa oli ne keskiviikkomarkkinatkin.
Lahdettiin siina iltakahdeksan aikoihin, ei siis ihan yolla siella oltu. :) Jaatavan suuri alue taas, sisaanmeno portteja oli het' vaikka kuinka monta, liikenteenohjaajat, metallinpaljastimen lapi piti menna sisaan jne. Vahan tarkempaa hommaa siis. Porukkaa oli taas hirveasti, ja tosi paljon lansimaalaisia. Ja suurin osa hippeja. Se suunta on muutenkin enemman hippien suosimaa aluetta. Tuli kylla sen nakosia ilmestyksia vastaan etta alta pois. Pari tuntia siella pyorittiin ja se riittikin. Ei ollut ihan meian paikka.
Vaan sen verran taytyy mainita, etta nahtiinpa siella kuitenkin suomalaisia julkimoita: Idols-voittaja Ari Koivunen seka Iida ja Ellen Jokikunnas. Joku muukin oli viela, mutta ei tunnistettu. Melkeen olisi pitanyt pistaa rahoiksi ja ottaa vihjekuva 7-lehdelle. :D
Mielenkiintonen kokemus.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa laskiaiskarnevaali laheisessa Margaon kaupungissa. Kyseessa on siis ainoastaan Goan alueella vietettavat karnevaalit, kestavat nelja paivaa ja juontaa juurensa niilta ajoilta kun Goa oli viela Portugalin vallan alla.
Sinne siis lahdettiin. Ja taalla tosiaan tuo aikakasitys on hyvin suhteellinen. Yksi sanoo yhta ja toinen toista. Niinpa me torotettiin siella kadun varressa puolitoista tuntia ennen kuin mitaan edes tapahtui. Kuuma oli niin etta heikotti ja ihmisia taas riittavasti. Hikinen nahka toista samanmoista vasten, kylla siina oli juhlan tuntua kuulkaa! :)
Vaan olihan se hienoa sitten kun se alkoi. Hienoja kulkueita toisensa peraan, voi sita varien loistoa ja metelia ja riemua. Taalla tosiaan panostetaan moiseen. Ei Suomessa moista varmasti ikina tulla nakemaankaan. Penkkareita voisi ehka jollain tasolla verrata, mutta kylla nekin kalpenee sata-nolla naiden rinnalla. :)
Samat karnevaalit jatkuvat naissa pikkukylissa hieman pienemmassa mittakaavassa. Niissa paaosaa esittaa varipuuteri ja varjatty vesi. Niilla sotketaan vastaantulevia sen minka ehditaan. Alunperin se on ollut lahinna rakastavaisten valista varivesisotaa, mutta nykyaan silta ei saasty kukaan. :) Hauskaa.
Me tosin missattiin tama variosio tana vuonna, kun lahdettiin just sina paivana toiseen kaupunkiin visiitille. Toisaalta harmi, mutta valtyttiinpa lisapyykilta. :)

Jo parina edellisena vuotena ollaan tutustuttu taalla paikalliseen biitsikaupustelijaan, Rebeccaan, joka tavattiin myos tana vuonna.
Rebecca kulkee siis biitsilla ja kaupittelee turisteille saronkeja, huiveja, koruja yms.
Rebecalla on kolme lasta, joista nuorin on vasta 2kk. Tata nuorinta han kantaa mukanaan rannalla joka paiva (tassa helteessa!) ja on kovin murheissaan siita, koska syntyessaan tama poika oli melko vaalea, mutta nyt kun poika joutuu olemaan auringossa paivat niin hanesta on tullut ihan musta. Meidan silmissa saman ruskea kuin kaikki muutkin. Mutta mukana on kuljetettava koska ei ole loytynyt lastenhoitajaa. Ja jos joka paiva ei kay toissa, niin rahaa ei tule senkaan vertaa. Vaikka kovin paljon sita ei nytkaan tule, tana vuonna on ollut vahan turisteja ja huono bisnesvuosi. Kovin montaa rupiaa ei jaa paivassa kateen. Jos yhtaan.
Rebecan mies on paivat pitkat pois kotoa, ja viela viinaan taipuvainen. Toissa ilmeisesti kay, mutta sita en tieda kuinka paljon rahaa tuo talouteen.
Rebecca haluaisi kouluttaa lapsensa, mutta sekin maksaa. Kaikki maksaa.
Varsinkin lasten kanssa on vaikeaa, koska heihin menee niin paljon rahaa. Mekin saataisiin heti pari lasta hanelta tuoda Suomeen..kuulemma.
Rebecalla on omaa perhetta jaljella vain yksi sisko. Isa on kuollut seitseman vuotta sitten, aiti kuoli muutama kuukausi sitten ja veli tapettiin taalla viime vuonna. Veljelta jai vaimo ja nelja pienta lasta.
Karuja kohtaloita.
Ja moni nainen taalla on kysynyt etta ollaanko me naimisissa. Ja kun selviaa etta ei olla, niin heidan mielestaan olemme onnellisia ja meilla on hyva elama. Niin, voihan sen niinkin ajatella. :)

Tama Rebecca siis kutsui meidat kotiinsa illalliselle. Ja tokihan me menimme. Veimme lapsille tuliaisiksi karkkia, varityskirjat ja varikynia ja vauvalle vaatteita. Ja lapsilla oli joulu. :)
Talo oli pieni ja karu. Toki paikalliseksi ei suinkaan kehnoimmasta paasta. Yksi pieni makuuhuone, keittio ja ulkoterassi toimitti olohuoneen virkaa. Pihalla oli nuotio jossa valmistettiin paistamista tms. vaativa ruoka.
Siella istuimme rivissa lattialla ja eteen tuotiin lautasilla ruokaa. Oli riisia, kanaa ja sipulisalaattia. Jokaiselle annettiin kateen pari chapati-leipaa, se on ohut pyorea lettunen, vahan kuin meilla rieska mutta paljon ohuempi.
Siina sitten ihmettelemaan etta kuinkahan tassa toimisi. No ei muuta kun lusikoimme ruokaa sen chapati-leivan paalle, leipa rullalle ja siita syomaan parhaan kykynsa mukaan.
Me soimme ja muut katseli ymparilla. Taalla on tapana etta vieraat syovat ensin ja oma vaki vasta muohemmin. Olihan siina melkein suorituspaineita. :)
Ja sipulia on muuten hyva pilkkoa lattialla. No, oli sentaan leikkuulauta valissa, mutta kuitenkin. :) Kyllahan me pohdimme etta jos tasta ei tule mahaongelmia niin sitten ei mistaan. Mutta ei, ruoka oli hyvaa ja tulista eika mitaan vaivoja tullut. Ehka sita on jo sen verran karaistunut. :)
Todella mukavaa ja mielenkiintoista vierailla paikallisessa kodissa. Ja lapset oli aivan ylisulosia. :)

Eilen erehdyimme nukkumaan kolmen tunnin paivaunet. Tuli sitten nalka illan paalle ja taalla oli jo kaikki ravintolat kiinni. Otimme taksin ja lahdimme naapurikylaan Colvaan josta loytyi 24h ruokapaikka.
Olimme tilaavinamme kanaleivat. Annokset kun tulivat niin hiukkasen naytti kummalliselta tama kana. Siita sitten maistelemaan ja sepa maistui aivan maksalta. Ja eipa mita, se oli ihan ehtaa kanan maksaa! Jaipa sitten yksi sana ymmartamatta siita mita tilattiin. Vaan muistetaanpa tast'edes mika on maksa englanniksi. (Se on muuten liver.) :) Pikkasen meinas kananmaksa tokkia, mutta syotavahan se oli. Ja hengissa ollaan viela. :) Saapa naha, mita kaikkea tassa viela tuleekaan eteen. :)

Taalla suunnitelmat elaa ja muuttuu jatkuvasti. Vaan nyt tuntuu silta etta Goaa on nahty tarpeeksi ja olisi jo polte jatkaa eteenpain.
Ollaankin tasta seuraavaksi menossa pitamaan palaveria, kun olisi tarkoitus lahtea etela-Intian suuntaan, etta mennaan taksilla ja kierrellaan matkan varrella mielenkiintosia paikkoja. Luvassa olisi temppeleita, kulttuuria, vuoria, vesipuotuksia, kallioita, maisemia ja mita lie kaikkea mahdollista.
Katotaan saahaanko hinta tingittya sopivaksi. Jos, niin huomisaamuna olisi tarkoitus startata. Toivotaan. :)