No paastiinpahan nettiin, mutta tiia kuin kauan taa pelaa. Pikasesti piti kuitenki tulla pyorahtaa. Eillen aamulla lahettiin siis kahdeksan paivan reissulle Karnatakaan.
Taalla nettiin paasy voi olla tosiaan kiven takana, niin alkaa ihmetelko jos ei paasta kirjottaa tanne. Sitten viimestaan loppu reissusta koonti Karnatakan tunnelmista. Sen verran sanottakoon, etta on taa heti erilaista, ku Goalla (vuoria, jarvia, metsaa etc.). Temppeleita on riittany ihan kyllastymiseen asti.
Nyt loppuu kaupungista sahkot ja meijat ajetaan pois. Palataan taasen, ku sahkot toimaa :).
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
torstai 18. helmikuuta 2010
Karnevaaleja, kylailya ja kananmaksaa
Etta pitikin menna edellisen blogin loppuun kirjoittamaan, etta ollaan pysytty terveina. Eikohan heti seuraavana yona alkanut oksennus- ja ripuliralli. Reetta ja Hessu kilpaa juoksivat vessassa, sina yona ei kovin hyvin nukuttu kukanenkaan. Seuraava paiva menikin sangyssa maatessa, Reetalla oli hiukkasen kuumettakin. Mina olin sentas tolpillani, yritin hoivata sairaita ja kantaa juotavaa ja syotavaa kaupasta. :)
No, se meni onneksi parissa yossa ohi, ei tarvinnut laakarin apua.
Seuraavana paivana oltiinkin jo rannalla nahkaa grillaamassa ja vahan turhan hyvin grillattiinkin.. Kaikki enenmman tai vahemman punotti, vaan nyt sekin on jo rusketusta. :)
Viime lauantaina lahdettiin yomarkkinoille Anjunaan, lahelle sita paikkaa, missa oli ne keskiviikkomarkkinatkin.
Lahdettiin siina iltakahdeksan aikoihin, ei siis ihan yolla siella oltu. :) Jaatavan suuri alue taas, sisaanmeno portteja oli het' vaikka kuinka monta, liikenteenohjaajat, metallinpaljastimen lapi piti menna sisaan jne. Vahan tarkempaa hommaa siis. Porukkaa oli taas hirveasti, ja tosi paljon lansimaalaisia. Ja suurin osa hippeja. Se suunta on muutenkin enemman hippien suosimaa aluetta. Tuli kylla sen nakosia ilmestyksia vastaan etta alta pois. Pari tuntia siella pyorittiin ja se riittikin. Ei ollut ihan meian paikka.
Vaan sen verran taytyy mainita, etta nahtiinpa siella kuitenkin suomalaisia julkimoita: Idols-voittaja Ari Koivunen seka Iida ja Ellen Jokikunnas. Joku muukin oli viela, mutta ei tunnistettu. Melkeen olisi pitanyt pistaa rahoiksi ja ottaa vihjekuva 7-lehdelle. :D
Mielenkiintonen kokemus.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa laskiaiskarnevaali laheisessa Margaon kaupungissa. Kyseessa on siis ainoastaan Goan alueella vietettavat karnevaalit, kestavat nelja paivaa ja juontaa juurensa niilta ajoilta kun Goa oli viela Portugalin vallan alla.
Sinne siis lahdettiin. Ja taalla tosiaan tuo aikakasitys on hyvin suhteellinen. Yksi sanoo yhta ja toinen toista. Niinpa me torotettiin siella kadun varressa puolitoista tuntia ennen kuin mitaan edes tapahtui. Kuuma oli niin etta heikotti ja ihmisia taas riittavasti. Hikinen nahka toista samanmoista vasten, kylla siina oli juhlan tuntua kuulkaa! :)
Vaan olihan se hienoa sitten kun se alkoi. Hienoja kulkueita toisensa peraan, voi sita varien loistoa ja metelia ja riemua. Taalla tosiaan panostetaan moiseen. Ei Suomessa moista varmasti ikina tulla nakemaankaan. Penkkareita voisi ehka jollain tasolla verrata, mutta kylla nekin kalpenee sata-nolla naiden rinnalla. :)
Samat karnevaalit jatkuvat naissa pikkukylissa hieman pienemmassa mittakaavassa. Niissa paaosaa esittaa varipuuteri ja varjatty vesi. Niilla sotketaan vastaantulevia sen minka ehditaan. Alunperin se on ollut lahinna rakastavaisten valista varivesisotaa, mutta nykyaan silta ei saasty kukaan. :) Hauskaa.
Me tosin missattiin tama variosio tana vuonna, kun lahdettiin just sina paivana toiseen kaupunkiin visiitille. Toisaalta harmi, mutta valtyttiinpa lisapyykilta. :)
Jo parina edellisena vuotena ollaan tutustuttu taalla paikalliseen biitsikaupustelijaan, Rebeccaan, joka tavattiin myos tana vuonna.
Rebecca kulkee siis biitsilla ja kaupittelee turisteille saronkeja, huiveja, koruja yms.
Rebecalla on kolme lasta, joista nuorin on vasta 2kk. Tata nuorinta han kantaa mukanaan rannalla joka paiva (tassa helteessa!) ja on kovin murheissaan siita, koska syntyessaan tama poika oli melko vaalea, mutta nyt kun poika joutuu olemaan auringossa paivat niin hanesta on tullut ihan musta. Meidan silmissa saman ruskea kuin kaikki muutkin. Mutta mukana on kuljetettava koska ei ole loytynyt lastenhoitajaa. Ja jos joka paiva ei kay toissa, niin rahaa ei tule senkaan vertaa. Vaikka kovin paljon sita ei nytkaan tule, tana vuonna on ollut vahan turisteja ja huono bisnesvuosi. Kovin montaa rupiaa ei jaa paivassa kateen. Jos yhtaan.
Rebecan mies on paivat pitkat pois kotoa, ja viela viinaan taipuvainen. Toissa ilmeisesti kay, mutta sita en tieda kuinka paljon rahaa tuo talouteen.
Rebecca haluaisi kouluttaa lapsensa, mutta sekin maksaa. Kaikki maksaa.
Varsinkin lasten kanssa on vaikeaa, koska heihin menee niin paljon rahaa. Mekin saataisiin heti pari lasta hanelta tuoda Suomeen..kuulemma.
Rebecalla on omaa perhetta jaljella vain yksi sisko. Isa on kuollut seitseman vuotta sitten, aiti kuoli muutama kuukausi sitten ja veli tapettiin taalla viime vuonna. Veljelta jai vaimo ja nelja pienta lasta.
Karuja kohtaloita.
Ja moni nainen taalla on kysynyt etta ollaanko me naimisissa. Ja kun selviaa etta ei olla, niin heidan mielestaan olemme onnellisia ja meilla on hyva elama. Niin, voihan sen niinkin ajatella. :)
Tama Rebecca siis kutsui meidat kotiinsa illalliselle. Ja tokihan me menimme. Veimme lapsille tuliaisiksi karkkia, varityskirjat ja varikynia ja vauvalle vaatteita. Ja lapsilla oli joulu. :)
Talo oli pieni ja karu. Toki paikalliseksi ei suinkaan kehnoimmasta paasta. Yksi pieni makuuhuone, keittio ja ulkoterassi toimitti olohuoneen virkaa. Pihalla oli nuotio jossa valmistettiin paistamista tms. vaativa ruoka.
Siella istuimme rivissa lattialla ja eteen tuotiin lautasilla ruokaa. Oli riisia, kanaa ja sipulisalaattia. Jokaiselle annettiin kateen pari chapati-leipaa, se on ohut pyorea lettunen, vahan kuin meilla rieska mutta paljon ohuempi.
Siina sitten ihmettelemaan etta kuinkahan tassa toimisi. No ei muuta kun lusikoimme ruokaa sen chapati-leivan paalle, leipa rullalle ja siita syomaan parhaan kykynsa mukaan.
Me soimme ja muut katseli ymparilla. Taalla on tapana etta vieraat syovat ensin ja oma vaki vasta muohemmin. Olihan siina melkein suorituspaineita. :)
Ja sipulia on muuten hyva pilkkoa lattialla. No, oli sentaan leikkuulauta valissa, mutta kuitenkin. :) Kyllahan me pohdimme etta jos tasta ei tule mahaongelmia niin sitten ei mistaan. Mutta ei, ruoka oli hyvaa ja tulista eika mitaan vaivoja tullut. Ehka sita on jo sen verran karaistunut. :)
Todella mukavaa ja mielenkiintoista vierailla paikallisessa kodissa. Ja lapset oli aivan ylisulosia. :)
Eilen erehdyimme nukkumaan kolmen tunnin paivaunet. Tuli sitten nalka illan paalle ja taalla oli jo kaikki ravintolat kiinni. Otimme taksin ja lahdimme naapurikylaan Colvaan josta loytyi 24h ruokapaikka.
Olimme tilaavinamme kanaleivat. Annokset kun tulivat niin hiukkasen naytti kummalliselta tama kana. Siita sitten maistelemaan ja sepa maistui aivan maksalta. Ja eipa mita, se oli ihan ehtaa kanan maksaa! Jaipa sitten yksi sana ymmartamatta siita mita tilattiin. Vaan muistetaanpa tast'edes mika on maksa englanniksi. (Se on muuten liver.) :) Pikkasen meinas kananmaksa tokkia, mutta syotavahan se oli. Ja hengissa ollaan viela. :) Saapa naha, mita kaikkea tassa viela tuleekaan eteen. :)
Taalla suunnitelmat elaa ja muuttuu jatkuvasti. Vaan nyt tuntuu silta etta Goaa on nahty tarpeeksi ja olisi jo polte jatkaa eteenpain.
Ollaankin tasta seuraavaksi menossa pitamaan palaveria, kun olisi tarkoitus lahtea etela-Intian suuntaan, etta mennaan taksilla ja kierrellaan matkan varrella mielenkiintosia paikkoja. Luvassa olisi temppeleita, kulttuuria, vuoria, vesipuotuksia, kallioita, maisemia ja mita lie kaikkea mahdollista.
Katotaan saahaanko hinta tingittya sopivaksi. Jos, niin huomisaamuna olisi tarkoitus startata. Toivotaan. :)
No, se meni onneksi parissa yossa ohi, ei tarvinnut laakarin apua.
Seuraavana paivana oltiinkin jo rannalla nahkaa grillaamassa ja vahan turhan hyvin grillattiinkin.. Kaikki enenmman tai vahemman punotti, vaan nyt sekin on jo rusketusta. :)
Viime lauantaina lahdettiin yomarkkinoille Anjunaan, lahelle sita paikkaa, missa oli ne keskiviikkomarkkinatkin.
Lahdettiin siina iltakahdeksan aikoihin, ei siis ihan yolla siella oltu. :) Jaatavan suuri alue taas, sisaanmeno portteja oli het' vaikka kuinka monta, liikenteenohjaajat, metallinpaljastimen lapi piti menna sisaan jne. Vahan tarkempaa hommaa siis. Porukkaa oli taas hirveasti, ja tosi paljon lansimaalaisia. Ja suurin osa hippeja. Se suunta on muutenkin enemman hippien suosimaa aluetta. Tuli kylla sen nakosia ilmestyksia vastaan etta alta pois. Pari tuntia siella pyorittiin ja se riittikin. Ei ollut ihan meian paikka.
Vaan sen verran taytyy mainita, etta nahtiinpa siella kuitenkin suomalaisia julkimoita: Idols-voittaja Ari Koivunen seka Iida ja Ellen Jokikunnas. Joku muukin oli viela, mutta ei tunnistettu. Melkeen olisi pitanyt pistaa rahoiksi ja ottaa vihjekuva 7-lehdelle. :D
Mielenkiintonen kokemus.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa laskiaiskarnevaali laheisessa Margaon kaupungissa. Kyseessa on siis ainoastaan Goan alueella vietettavat karnevaalit, kestavat nelja paivaa ja juontaa juurensa niilta ajoilta kun Goa oli viela Portugalin vallan alla.
Sinne siis lahdettiin. Ja taalla tosiaan tuo aikakasitys on hyvin suhteellinen. Yksi sanoo yhta ja toinen toista. Niinpa me torotettiin siella kadun varressa puolitoista tuntia ennen kuin mitaan edes tapahtui. Kuuma oli niin etta heikotti ja ihmisia taas riittavasti. Hikinen nahka toista samanmoista vasten, kylla siina oli juhlan tuntua kuulkaa! :)
Vaan olihan se hienoa sitten kun se alkoi. Hienoja kulkueita toisensa peraan, voi sita varien loistoa ja metelia ja riemua. Taalla tosiaan panostetaan moiseen. Ei Suomessa moista varmasti ikina tulla nakemaankaan. Penkkareita voisi ehka jollain tasolla verrata, mutta kylla nekin kalpenee sata-nolla naiden rinnalla. :)
Samat karnevaalit jatkuvat naissa pikkukylissa hieman pienemmassa mittakaavassa. Niissa paaosaa esittaa varipuuteri ja varjatty vesi. Niilla sotketaan vastaantulevia sen minka ehditaan. Alunperin se on ollut lahinna rakastavaisten valista varivesisotaa, mutta nykyaan silta ei saasty kukaan. :) Hauskaa.
Me tosin missattiin tama variosio tana vuonna, kun lahdettiin just sina paivana toiseen kaupunkiin visiitille. Toisaalta harmi, mutta valtyttiinpa lisapyykilta. :)
Jo parina edellisena vuotena ollaan tutustuttu taalla paikalliseen biitsikaupustelijaan, Rebeccaan, joka tavattiin myos tana vuonna.
Rebecca kulkee siis biitsilla ja kaupittelee turisteille saronkeja, huiveja, koruja yms.
Rebecalla on kolme lasta, joista nuorin on vasta 2kk. Tata nuorinta han kantaa mukanaan rannalla joka paiva (tassa helteessa!) ja on kovin murheissaan siita, koska syntyessaan tama poika oli melko vaalea, mutta nyt kun poika joutuu olemaan auringossa paivat niin hanesta on tullut ihan musta. Meidan silmissa saman ruskea kuin kaikki muutkin. Mutta mukana on kuljetettava koska ei ole loytynyt lastenhoitajaa. Ja jos joka paiva ei kay toissa, niin rahaa ei tule senkaan vertaa. Vaikka kovin paljon sita ei nytkaan tule, tana vuonna on ollut vahan turisteja ja huono bisnesvuosi. Kovin montaa rupiaa ei jaa paivassa kateen. Jos yhtaan.
Rebecan mies on paivat pitkat pois kotoa, ja viela viinaan taipuvainen. Toissa ilmeisesti kay, mutta sita en tieda kuinka paljon rahaa tuo talouteen.
Rebecca haluaisi kouluttaa lapsensa, mutta sekin maksaa. Kaikki maksaa.
Varsinkin lasten kanssa on vaikeaa, koska heihin menee niin paljon rahaa. Mekin saataisiin heti pari lasta hanelta tuoda Suomeen..kuulemma.
Rebecalla on omaa perhetta jaljella vain yksi sisko. Isa on kuollut seitseman vuotta sitten, aiti kuoli muutama kuukausi sitten ja veli tapettiin taalla viime vuonna. Veljelta jai vaimo ja nelja pienta lasta.
Karuja kohtaloita.
Ja moni nainen taalla on kysynyt etta ollaanko me naimisissa. Ja kun selviaa etta ei olla, niin heidan mielestaan olemme onnellisia ja meilla on hyva elama. Niin, voihan sen niinkin ajatella. :)
Tama Rebecca siis kutsui meidat kotiinsa illalliselle. Ja tokihan me menimme. Veimme lapsille tuliaisiksi karkkia, varityskirjat ja varikynia ja vauvalle vaatteita. Ja lapsilla oli joulu. :)
Talo oli pieni ja karu. Toki paikalliseksi ei suinkaan kehnoimmasta paasta. Yksi pieni makuuhuone, keittio ja ulkoterassi toimitti olohuoneen virkaa. Pihalla oli nuotio jossa valmistettiin paistamista tms. vaativa ruoka.
Siella istuimme rivissa lattialla ja eteen tuotiin lautasilla ruokaa. Oli riisia, kanaa ja sipulisalaattia. Jokaiselle annettiin kateen pari chapati-leipaa, se on ohut pyorea lettunen, vahan kuin meilla rieska mutta paljon ohuempi.
Siina sitten ihmettelemaan etta kuinkahan tassa toimisi. No ei muuta kun lusikoimme ruokaa sen chapati-leivan paalle, leipa rullalle ja siita syomaan parhaan kykynsa mukaan.
Me soimme ja muut katseli ymparilla. Taalla on tapana etta vieraat syovat ensin ja oma vaki vasta muohemmin. Olihan siina melkein suorituspaineita. :)
Ja sipulia on muuten hyva pilkkoa lattialla. No, oli sentaan leikkuulauta valissa, mutta kuitenkin. :) Kyllahan me pohdimme etta jos tasta ei tule mahaongelmia niin sitten ei mistaan. Mutta ei, ruoka oli hyvaa ja tulista eika mitaan vaivoja tullut. Ehka sita on jo sen verran karaistunut. :)
Todella mukavaa ja mielenkiintoista vierailla paikallisessa kodissa. Ja lapset oli aivan ylisulosia. :)
Eilen erehdyimme nukkumaan kolmen tunnin paivaunet. Tuli sitten nalka illan paalle ja taalla oli jo kaikki ravintolat kiinni. Otimme taksin ja lahdimme naapurikylaan Colvaan josta loytyi 24h ruokapaikka.
Olimme tilaavinamme kanaleivat. Annokset kun tulivat niin hiukkasen naytti kummalliselta tama kana. Siita sitten maistelemaan ja sepa maistui aivan maksalta. Ja eipa mita, se oli ihan ehtaa kanan maksaa! Jaipa sitten yksi sana ymmartamatta siita mita tilattiin. Vaan muistetaanpa tast'edes mika on maksa englanniksi. (Se on muuten liver.) :) Pikkasen meinas kananmaksa tokkia, mutta syotavahan se oli. Ja hengissa ollaan viela. :) Saapa naha, mita kaikkea tassa viela tuleekaan eteen. :)
Taalla suunnitelmat elaa ja muuttuu jatkuvasti. Vaan nyt tuntuu silta etta Goaa on nahty tarpeeksi ja olisi jo polte jatkaa eteenpain.
Ollaankin tasta seuraavaksi menossa pitamaan palaveria, kun olisi tarkoitus lahtea etela-Intian suuntaan, etta mennaan taksilla ja kierrellaan matkan varrella mielenkiintosia paikkoja. Luvassa olisi temppeleita, kulttuuria, vuoria, vesipuotuksia, kallioita, maisemia ja mita lie kaikkea mahdollista.
Katotaan saahaanko hinta tingittya sopivaksi. Jos, niin huomisaamuna olisi tarkoitus startata. Toivotaan. :)
perjantai 12. helmikuuta 2010
Muutama kuva lisaa..
Vahan tipottain laitetaan naita kuvia..niin hidasta hommaa, etta ei jaksa montaa tuntia paivasta kayttaa siihen. :)
Kuljetusfirma a la Intia
Hoituu se jalkahieronta aamupalapoydassa istuessakin.. :)
Valmis annos -Kingfisher lisukkeineen
Valinnan paikka..
Lehmakulkue lapi ravintolan..
..jonka Maarit urheana nitisti. :)
Torakka..
Kriketin peluuta
Kuljetusfirma a la Intia Hoituu se jalkahieronta aamupalapoydassa istuessakin.. :) Valmis annos -Kingfisher lisukkeineen Valinnan paikka.. Lehmakulkue lapi ravintolan....jonka Maarit urheana nitisti. :)
Torakka.. Kriketin peluuta
torstai 11. helmikuuta 2010
Goa, Benaulim
Hip huraa, koneetkin toimivat jalleen. :) Taalla tosiaan ei aina nettiyhteydet oikein pelaa, vaikka kovasti aina saatiin lupauksia etta muutaman tunnin paasta, illalla, huomenna, varmasti.. Tosin eraan nettipaikan pitaja sanoi itsekin etta Intian 5-10 min. on yhta kuin 5-10 tuntia. Intian lupaus, you know. :) Onhan se joskus saatettu huomata. :)
Melkein viikko kulunut edellisesta paivityksesta..mitahan kaikkea sita onkaan tapahtunut..
Calangutessa siis vaihdettiin majapaikkaa. Saatiin tilalle siistimpi, isompi, halvempi, lahempana rantaa ja mika parasta, Torakaton yosija! :) Muurahaisia oli jonku verran, mutta ne ei oo Niin pahoja.. sita paitsi Reetta luo uutta uraa taalla, muurahaistutkijana..tutkii mm. muurahaisten sosiaalista kanssakaymista. Saattaa istua pitkan tovin muurahaispolun aaressa ja tekee testia, mita tapahtuu jos yhden muurahaisen tappaa keskelta jonoa. Ja tapahtuuhan siina. Kaikki ymparilla olevat muurahaiset menee aivan sekaisin ja alkaa ravaamaan ihan vailla paamaaraa hirveata vauhtia. Ihan kun niilla menisi joku suuntavaisto tms. ihan sekasin kun yksi porukasta tipahtaa. Mina ja Hessu ollaan sentas vahan vahemman julmia, me kaytetaan hyttysmyrkkya/hiuslakkaa/suihkutettavaa dodoa muurahaisten haatamiseen. :)
Calangutessa oltiin siis viikko. Paljon suurempi, meluisampi ja kiireisempi kaupunki, ja niin paljon enemman porukkaa. Seka paikallisia etta muita turisteja. Mutta hyvin siella viikko vierahti. Siella kun oli paljon muitakin valkolaisia, niin ei ollut ihan niin silmatikkuna, mika ei tavallansa haitannut ihan kamalasti. :)
Aika kului oikeastaan kaupunkia kierrellessa, rannalla, ja pienen kavelymatkan paassa oli viikon kestavat Banaani-festivaalit, johon eksyttiin pari kertaa ihmettelemaan. Ei saatu selville, oliko nimella jotain muuta peraa, muuta kun etta paljon siella oli banaaneja. :) Se oli aika perus intia-festivaali-meininkia. Paljon ihmisia, kova meteli, tanssi- ja musiikkinaytoksia, myyntikojuja vieri vieressa. Ja osa ihmisista nukkui siella sen kaiken hardellin keskella. Kerjalaisperheita, ja niin sulosia pikkuvauvoja, siella hiekassa, vilttiin kaariytyneena..ei montaakaan ehjaa vaateriepua paalla. Katsottiinpa sita hiljaisina ja yksi paikallinen sanoi vieresta: "Tama on Intiaa." Niinpa niin.
Puolen tunnin ajomatkan paassa Calangutesta on Anjuna, jossa on joka keskiviikko suuret, suuret markkinat. Sinne mekin suunnattiin eilispaivana. Hirvean kokoinen alue, ja niin taynna tavaraa ja myyjia kun olla saattaa. Sielta loytyi kaikkea turkiksista uimapukuihin ja saippuakupliin. Ja hinnat oli halpoja, siella oli tietysti niin paljon myyjia etta ei ollu varaa kauheasti kiskoa, aina sai jostakin halvemmalla. Tai ainakin voi sanoa saavansa. :) Me tosin ei paljoa sielta osteltu, ei oikeen passaa alkaa tayttamaan rinkkaa viela tassa vaiheessa reissua. :) Ja edelleenkin, tietenkin siella missa on paljon ihmisia, on myos kerjalaisia.. Oltiin ostamassa jaateloa ja yksi pikkupoika tuli kasi ojossa. Rahaa ei annettu, mutta kysyttiin haluaako poika jaateloa. Tokihan halusi, ja sai valita ihan itse. Valitsi tietenkin kalleimman. :D Kokonaista 30 rupiaa eli 0,45e. :) Budjetti ei ihan siihen kaatunut, ja pojalla naama loisti kun Naantalin aurinko. Hyva mieli taisi olla molemminpuolinen. :)
Siella vierahti muutama tunti, ja vain murto-osa alueesta ehdittiin kiertaa.
Tanaan lahdettiin Calangutesta ja tarkoitus oli menna etelampaan, Majorda-biitsille, mutta sieltapa ei loytynyt sopivaa majapaikkaa. Se oli niin paljon pienempi paikka etta valinnanvaraa oli vahan..yhta paikkaa kaytiin katsomassa mihin olisi paassyt, mutta se oli ihan liian kallis meidan makuun. Niinpa tulimme tanne Benaulimiin, josta loytyi 1000 rupiaa halvemmalla kahden ison huoneen ja keittion sisaltava majapaikka. Suihkusta tulee kuumaa vetta ja loytyy jopa jaakaappi. Olipa makoisaa paasta viikon kylmien suihkujen jalkeen lampiman veden alle. :) Ihan tuntuu havettavan luksukselta, ja silti maksetaan vain 500 rupiaa/yo eli 8e..jaettuna kolmelle. Ei paha. :)
Tassa ollaan nyt sitten varmaan pari kolme paivaa, lauantaina taalla alkaa laskiaiskarnevaalit, niita odotellessa. Silloin nakee kuulemma todellista Intian kulttuuria. Mielenkiintoista.
Sen jalkeen lahdetaan suunnistamaan kohti etela-Intiaa.
Muutama kuva saatiin ladattua tohon alemmaksi, mutta niiin hidasta hommaa, yritetaan huomenna jatkaa.
Taalla on kaikki hyvin, osapuilleen terveina on pysytty, mita nyt pienia vatsaongelmia toisinaan, mutta ei mitaan suurempaa.
Lamminta riittaa edelleen. :)
Melkein viikko kulunut edellisesta paivityksesta..mitahan kaikkea sita onkaan tapahtunut..
Calangutessa siis vaihdettiin majapaikkaa. Saatiin tilalle siistimpi, isompi, halvempi, lahempana rantaa ja mika parasta, Torakaton yosija! :) Muurahaisia oli jonku verran, mutta ne ei oo Niin pahoja.. sita paitsi Reetta luo uutta uraa taalla, muurahaistutkijana..tutkii mm. muurahaisten sosiaalista kanssakaymista. Saattaa istua pitkan tovin muurahaispolun aaressa ja tekee testia, mita tapahtuu jos yhden muurahaisen tappaa keskelta jonoa. Ja tapahtuuhan siina. Kaikki ymparilla olevat muurahaiset menee aivan sekaisin ja alkaa ravaamaan ihan vailla paamaaraa hirveata vauhtia. Ihan kun niilla menisi joku suuntavaisto tms. ihan sekasin kun yksi porukasta tipahtaa. Mina ja Hessu ollaan sentas vahan vahemman julmia, me kaytetaan hyttysmyrkkya/hiuslakkaa/suihkutettavaa dodoa muurahaisten haatamiseen. :)
Calangutessa oltiin siis viikko. Paljon suurempi, meluisampi ja kiireisempi kaupunki, ja niin paljon enemman porukkaa. Seka paikallisia etta muita turisteja. Mutta hyvin siella viikko vierahti. Siella kun oli paljon muitakin valkolaisia, niin ei ollut ihan niin silmatikkuna, mika ei tavallansa haitannut ihan kamalasti. :)
Aika kului oikeastaan kaupunkia kierrellessa, rannalla, ja pienen kavelymatkan paassa oli viikon kestavat Banaani-festivaalit, johon eksyttiin pari kertaa ihmettelemaan. Ei saatu selville, oliko nimella jotain muuta peraa, muuta kun etta paljon siella oli banaaneja. :) Se oli aika perus intia-festivaali-meininkia. Paljon ihmisia, kova meteli, tanssi- ja musiikkinaytoksia, myyntikojuja vieri vieressa. Ja osa ihmisista nukkui siella sen kaiken hardellin keskella. Kerjalaisperheita, ja niin sulosia pikkuvauvoja, siella hiekassa, vilttiin kaariytyneena..ei montaakaan ehjaa vaateriepua paalla. Katsottiinpa sita hiljaisina ja yksi paikallinen sanoi vieresta: "Tama on Intiaa." Niinpa niin.
Puolen tunnin ajomatkan paassa Calangutesta on Anjuna, jossa on joka keskiviikko suuret, suuret markkinat. Sinne mekin suunnattiin eilispaivana. Hirvean kokoinen alue, ja niin taynna tavaraa ja myyjia kun olla saattaa. Sielta loytyi kaikkea turkiksista uimapukuihin ja saippuakupliin. Ja hinnat oli halpoja, siella oli tietysti niin paljon myyjia etta ei ollu varaa kauheasti kiskoa, aina sai jostakin halvemmalla. Tai ainakin voi sanoa saavansa. :) Me tosin ei paljoa sielta osteltu, ei oikeen passaa alkaa tayttamaan rinkkaa viela tassa vaiheessa reissua. :) Ja edelleenkin, tietenkin siella missa on paljon ihmisia, on myos kerjalaisia.. Oltiin ostamassa jaateloa ja yksi pikkupoika tuli kasi ojossa. Rahaa ei annettu, mutta kysyttiin haluaako poika jaateloa. Tokihan halusi, ja sai valita ihan itse. Valitsi tietenkin kalleimman. :D Kokonaista 30 rupiaa eli 0,45e. :) Budjetti ei ihan siihen kaatunut, ja pojalla naama loisti kun Naantalin aurinko. Hyva mieli taisi olla molemminpuolinen. :)
Siella vierahti muutama tunti, ja vain murto-osa alueesta ehdittiin kiertaa.
Tanaan lahdettiin Calangutesta ja tarkoitus oli menna etelampaan, Majorda-biitsille, mutta sieltapa ei loytynyt sopivaa majapaikkaa. Se oli niin paljon pienempi paikka etta valinnanvaraa oli vahan..yhta paikkaa kaytiin katsomassa mihin olisi paassyt, mutta se oli ihan liian kallis meidan makuun. Niinpa tulimme tanne Benaulimiin, josta loytyi 1000 rupiaa halvemmalla kahden ison huoneen ja keittion sisaltava majapaikka. Suihkusta tulee kuumaa vetta ja loytyy jopa jaakaappi. Olipa makoisaa paasta viikon kylmien suihkujen jalkeen lampiman veden alle. :) Ihan tuntuu havettavan luksukselta, ja silti maksetaan vain 500 rupiaa/yo eli 8e..jaettuna kolmelle. Ei paha. :)
Tassa ollaan nyt sitten varmaan pari kolme paivaa, lauantaina taalla alkaa laskiaiskarnevaalit, niita odotellessa. Silloin nakee kuulemma todellista Intian kulttuuria. Mielenkiintoista.
Sen jalkeen lahdetaan suunnistamaan kohti etela-Intiaa.
Muutama kuva saatiin ladattua tohon alemmaksi, mutta niiin hidasta hommaa, yritetaan huomenna jatkaa.
Taalla on kaikki hyvin, osapuilleen terveina on pysytty, mita nyt pienia vatsaongelmia toisinaan, mutta ei mitaan suurempaa.
Lamminta riittaa edelleen. :)
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho-BHe4uYKhyKQJ262NO9jf66E8-z2CjoW7zZuavjDWpdHMDCcxWaiffd-uzgfihtlXWcjrAZj8q9raVL-fftFVIf0vNhK-5V324gf7ibmVLfpbmzGlQtnSJnT7dPAnGoXeciMz802Og/s1600-h/Rmh+007.jpg">
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZxdtMiAmVZ0wNVZokTKy-wSQTmVmEz1QiXVeA68-Vab0GxfxaWfXrz8G4_vVqz9zj_lo1OM8TzHt89_xUOF7VSY4zrB0tk_yFXg6egqqat7PywCeWxMbHSwAHhIM5xHT2J-_B-qX9WQ/s1600-h/Rmh+005.jpg">
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8re6IJ0zEUScII8_zUILBB-jyHZ724_p-n89nEfFfxNMbKarSnPHLtbWVq4920T742ZGQwX0Eu8LxnmP11lajoNn0gFLqWPBGoEiN4kDuUg61k_OXpNTzKaot7pgkeeffhnivGdFUhQ/s1600-h/Rmh+004.jpg">
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5y0we1RuAa4gO41gYleCsAkT9PS8btTpra1mGojEnrndj4P_mheQ0y-dG-IBU6kDettZFT52ZMUeTFeNeaLwO1GW-OsU4icdn_AnLCDZrMXpkx5zp73-F_R14GlYAfXzOOOyQx6Z1UQ/s1600-h/Rmh+003.jpg">
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZs3iEPelo29DGAu3PHYbxgubTCSuIc2xKJKMu-cgqSzpJPgllXa3ifS-2TYDDzWMFhpIfllHsRPp0XcmLjKUWIVtVR2s83rxqAgj6upPwQC-sMedry-If3A-qfekTA8jLx65fkxrMoA/s1600-h/Rmh+002.jpg">
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4Z9n3j4fpzyK95O9K0VQO9bIFNI_jKpzhcvE9yAMkCRdB0ZpeLa1jhMf2bwQh5OhLpeQ4SlkViM5m0zpzbIZLA-Q5tFm5_kWjZpAu4lH1uY4Smw5dmitU8Mv5fJjKXYEdeBZ574RXZg/s1600-h/Rmh+001.jpg">
perjantai 5. helmikuuta 2010
Goa, Calangute
Calangutessa ollan nyt oltu pari yota. Ekaksi ku tanne ajettin, ni tuli semmonen olo, etta "apua, kauheesti porukkaa, me ei varmaan olla taalla pitkaan", mutta ihan taalla on alkanu vihtyy. Majotuttin sellaseen suht halpaan guest houseen (600 rupiaa/yo eli noin 9e). Eka mita kaytiin kattoo ois ollu niin hieno ja kallis, etta budjetti ois silla menolla pian nollilla. No, suihkusta ei tuu ku kylmaa vetta ja aina ei ollenkaan. Torakoita on siellaki. Martti pelkaa, etta siella on pian torakka-armeija ja valilla vilkuilee patjojenki alle ja me Hessun kans saahan olla tappomiehina. :) Millon mistaki kuuluu, etta "TORAKKA, TULKAA TAPPAMAAN!!" Edellisessa yopaikassa ensimmainen torakka nahtiin vasta lahtoaamuna (onneks). Ja ei niita onneks ihan sita armeijallista oo ja kivoja elukoitahan ne. :)
Taalla meno on vahan erillaista ku edellisessa paikassa. Enempi turisteja (useempi suomalainenki tavattu). Ihmisia on PALJON. Intiassahan meno on tunnetusti huolettomampaa ja rennompaa. Mikaan ei oo koskaan ongelma. Aina kaikki asiat jarjestyy. Mika huvittavinta, taalla biitsiravintolan tarjoilijalla voi olla vaikka tupakka toisessa kadessa ja olutpullo toisessa kadessa, ku se keraa astioita (kuten tanaan nahtiin). Suomessa tallaset tyontekijat sais korville. :)
Tanaan torsattiin vahan hompotyksiin ja kaytiin kasvohieronnassa/-hoidossa, loikoiltin rannalla ja saatiin varmaan variaki vahan iholle. Tahan asti ollaan oltu niin varovaisia auringon kanssa, etta kaikki on olettanu, etta ollaan just tultu. Jospa ne kauppiaatki jattas meijat rauhaan, ku ei enaa olla niita "just lomalle tulleita turisteja, jotka holvaa rahaa joka kaupassa." ;)
Huomenna vaihetaan halvempaan ja parempaan yopaikkaan taalla (400 rupiaa eli reilu 6e) ja vietetaan siis viela jokunen paiva samassa paikkaa. Illalla ois tarkotus menna Bagaan markkinoille. Saas siis naha millasta siella.
Taalla meno on vahan erillaista ku edellisessa paikassa. Enempi turisteja (useempi suomalainenki tavattu). Ihmisia on PALJON. Intiassahan meno on tunnetusti huolettomampaa ja rennompaa. Mikaan ei oo koskaan ongelma. Aina kaikki asiat jarjestyy. Mika huvittavinta, taalla biitsiravintolan tarjoilijalla voi olla vaikka tupakka toisessa kadessa ja olutpullo toisessa kadessa, ku se keraa astioita (kuten tanaan nahtiin). Suomessa tallaset tyontekijat sais korville. :)
Tanaan torsattiin vahan hompotyksiin ja kaytiin kasvohieronnassa/-hoidossa, loikoiltin rannalla ja saatiin varmaan variaki vahan iholle. Tahan asti ollaan oltu niin varovaisia auringon kanssa, etta kaikki on olettanu, etta ollaan just tultu. Jospa ne kauppiaatki jattas meijat rauhaan, ku ei enaa olla niita "just lomalle tulleita turisteja, jotka holvaa rahaa joka kaupassa." ;)
Huomenna vaihetaan halvempaan ja parempaan yopaikkaan taalla (400 rupiaa eli reilu 6e) ja vietetaan siis viela jokunen paiva samassa paikkaa. Illalla ois tarkotus menna Bagaan markkinoille. Saas siis naha millasta siella.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Krikettia ja kerjalaisia
Laitellaanpa vahan kuulumisia..
Ollaan edelleen siis Colvassa, nelisen paivaa tassa nyt vierahtanyt.
Tultiin tanne suoraan kun paastiin ulos yobussista ja kurvattiin edellisvuodesta tutun Guest Housen pihaan ja sieltapa loytyi meille huone. Vaatimaton, poyta, pari tuolia, parisanky, jossa poikittain kaikki nukutaan, ja hyvin mahtuu. :) Vessa ja suihku toki, ja ihan tulee lamminta vetta ja vessanponttokin on ihan oikea. :)
Ja propelli huutaa katossa hoitaen ilmastoinnin..ilman sita onkin aika tukalaa, jos sattuu sahkokatkos. Otokoita ei juurikaan oo nakyny, mutta silti niita on, kinttujen pistosrivistoista paatellen. Vaan eipa ne paljon oo menoa hiastanu.
Tama Colvan ranta on taynna lahinna paikallisia turisteja, joista osa lienee harvoin nahnyt valkoihoista ihmista..Meidatkin on ikuistettu ties kuinka moneen perhealbumiin. :)
Pakko kertoa tahan valiin, kuinka saatiin sydantalammittava vastaanotto kun kaveltiin viereiselle biitsille, Benaulimiin. Siella on eras vanhempi herra, johon ollaan tutustuttu jo kaksi vuotta sitten, lempinimeltaan VanhaUkko, tekee toita vesiurheilun parissa. Oltiin viela hyvan matkan paassa, kun VanhaUkko tunnisti meidat kaukaa, ja pinkaisi juoksuun kadet ojossa tervehtimaan. Ja se vauhti, veti varmasti vertoja Usain Boltille, varsinkin kun pistetaan ikalisa paalle! :) Aivan poikkeuksellisen huippu tyyppi tama VanhaUkko, loistava huumorintaju ja huolehtii ja kaitsee meita kuin omia lapsia konsanaan. :)
Monia muitakin tuttuja riittaa, eteneminen on hidasta, kun jokatoisen kanssa pitaa vaihtaa kuulumiset. Ja kaikki kysyy missa muut on, meita kun oli viime vuonna kahdeksan taalla..Jostain syysta meidat on silloin huomattu taalla kylan raitilla. :D
Ravintoloissa jopa muistetaan mita ollaan viime reissulla tilattu.
Ja ruoka on ollut vallan erinomaista, kertaakaan ei oo tullut vastaan sellasta mita ei voisi syoda tai ei olisi hyvaa. Vaikka ollaan uskaltauduttu maistelemaan paikallisia ruokia. Ei kertaakaan ranskalaisia, pizzaa tai spagettia, niitakin saisi.. :)
Rampoja kerjalaisia on tullut vastaan enemman kuin ennen. Kuka minkakin apuvalineen kehittanyt eteenpain paasemisen avuksi. Oli lautaa missa rullat alla, erilaisia kepukoita, jopa puutarhatuolin avulla yksi raahusti eteenpain.
Aivan sydantasarkevaa. Kaikkia tekisi niin mieli auttaa, mutta kun ei pysty. Rahaakaan ei kuulemma saisi antaa, mutta valilla on pakko..edes vahan lievittaa omaa mielipahaa, toivottavasti myos saajaa. Elama on kovaa.
Aika on kulunut myos pelailun merkeissa. On opeteltu biljardia, pelattu huojuvaa tornia, paikallista versiota kimblesta, erilaisia korttipeleja jne.
Mutta ehka ihan parasta, tanaan paastiin pelaamaan krikettia! Peli, jota intialaiset rakastavat. Eraasta ravintolasta lahtivat tanaan pelaamaan, ja mehan tahdottiin mukaan. :) Ja tokihan meidat mukaan huolittiin. Ensin paastiin pallopojiksi ja koppareiksi, ja vihdoin myos lyomaan. Siina vaiheessa pelikentan koko kummasti pieneni, porukka siirtyi lahemmaksi ja syototkin oli muutamaa astetta kevyempia. :) Mutta loistava peli, melko lahella meian pesapalloa. Ties kuinka hyvia kriketinpelaajia ollaan kun taalta kotiudutaan! :D
Tammoista taalla, huomenna jatketaan matkaa Calanguteen, pohjoisempaan pain.
Katotaan mita sielta loytyy.
Pakko viela mainita tahan loppuun, etta ensimmaista kertaa millaan reissulla, taalla on tarjottu ruohoa ja marihuanaa. Vaan eipa ole tarvetta moista kokeilla, don't worry. :)
Siella on kuulemma lunta enemman kuin omiksi tarpeiksi..koittakaa tareta, aurinkoa taalta! :)
Kuvia laitellaan taas kun ennatetaan.
Ollaan edelleen siis Colvassa, nelisen paivaa tassa nyt vierahtanyt.
Tultiin tanne suoraan kun paastiin ulos yobussista ja kurvattiin edellisvuodesta tutun Guest Housen pihaan ja sieltapa loytyi meille huone. Vaatimaton, poyta, pari tuolia, parisanky, jossa poikittain kaikki nukutaan, ja hyvin mahtuu. :) Vessa ja suihku toki, ja ihan tulee lamminta vetta ja vessanponttokin on ihan oikea. :)
Ja propelli huutaa katossa hoitaen ilmastoinnin..ilman sita onkin aika tukalaa, jos sattuu sahkokatkos. Otokoita ei juurikaan oo nakyny, mutta silti niita on, kinttujen pistosrivistoista paatellen. Vaan eipa ne paljon oo menoa hiastanu.
Tama Colvan ranta on taynna lahinna paikallisia turisteja, joista osa lienee harvoin nahnyt valkoihoista ihmista..Meidatkin on ikuistettu ties kuinka moneen perhealbumiin. :)
Pakko kertoa tahan valiin, kuinka saatiin sydantalammittava vastaanotto kun kaveltiin viereiselle biitsille, Benaulimiin. Siella on eras vanhempi herra, johon ollaan tutustuttu jo kaksi vuotta sitten, lempinimeltaan VanhaUkko, tekee toita vesiurheilun parissa. Oltiin viela hyvan matkan paassa, kun VanhaUkko tunnisti meidat kaukaa, ja pinkaisi juoksuun kadet ojossa tervehtimaan. Ja se vauhti, veti varmasti vertoja Usain Boltille, varsinkin kun pistetaan ikalisa paalle! :) Aivan poikkeuksellisen huippu tyyppi tama VanhaUkko, loistava huumorintaju ja huolehtii ja kaitsee meita kuin omia lapsia konsanaan. :)
Monia muitakin tuttuja riittaa, eteneminen on hidasta, kun jokatoisen kanssa pitaa vaihtaa kuulumiset. Ja kaikki kysyy missa muut on, meita kun oli viime vuonna kahdeksan taalla..Jostain syysta meidat on silloin huomattu taalla kylan raitilla. :D
Ravintoloissa jopa muistetaan mita ollaan viime reissulla tilattu.
Ja ruoka on ollut vallan erinomaista, kertaakaan ei oo tullut vastaan sellasta mita ei voisi syoda tai ei olisi hyvaa. Vaikka ollaan uskaltauduttu maistelemaan paikallisia ruokia. Ei kertaakaan ranskalaisia, pizzaa tai spagettia, niitakin saisi.. :)
Rampoja kerjalaisia on tullut vastaan enemman kuin ennen. Kuka minkakin apuvalineen kehittanyt eteenpain paasemisen avuksi. Oli lautaa missa rullat alla, erilaisia kepukoita, jopa puutarhatuolin avulla yksi raahusti eteenpain.
Aivan sydantasarkevaa. Kaikkia tekisi niin mieli auttaa, mutta kun ei pysty. Rahaakaan ei kuulemma saisi antaa, mutta valilla on pakko..edes vahan lievittaa omaa mielipahaa, toivottavasti myos saajaa. Elama on kovaa.
Aika on kulunut myos pelailun merkeissa. On opeteltu biljardia, pelattu huojuvaa tornia, paikallista versiota kimblesta, erilaisia korttipeleja jne.
Mutta ehka ihan parasta, tanaan paastiin pelaamaan krikettia! Peli, jota intialaiset rakastavat. Eraasta ravintolasta lahtivat tanaan pelaamaan, ja mehan tahdottiin mukaan. :) Ja tokihan meidat mukaan huolittiin. Ensin paastiin pallopojiksi ja koppareiksi, ja vihdoin myos lyomaan. Siina vaiheessa pelikentan koko kummasti pieneni, porukka siirtyi lahemmaksi ja syototkin oli muutamaa astetta kevyempia. :) Mutta loistava peli, melko lahella meian pesapalloa. Ties kuinka hyvia kriketinpelaajia ollaan kun taalta kotiudutaan! :D
Tammoista taalla, huomenna jatketaan matkaa Calanguteen, pohjoisempaan pain.
Katotaan mita sielta loytyy.
Pakko viela mainita tahan loppuun, etta ensimmaista kertaa millaan reissulla, taalla on tarjottu ruohoa ja marihuanaa. Vaan eipa ole tarvetta moista kokeilla, don't worry. :)
Siella on kuulemma lunta enemman kuin omiksi tarpeiksi..koittakaa tareta, aurinkoa taalta! :)
Kuvia laitellaan taas kun ennatetaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)